„Jesús gerði reyndar margt annað og ef hvert einasta atriði væri skrifað niður held ég að heimurinn myndi ekki rúma allar bókrollurnar sem þá yrðu skrifaðar“ (Jóhannes 21:25)
Jesús Kristur læknar tengdamóður Péturs postula: „Jesús kom í hús Péturs og sá að tengdamóðir hans lá veik með hita. Hann snerti þá hönd hennar, hitinn hvarf og hún fór á fætur og fór að matbúa handa honum“ (Matteus 8:14,15).
Jesús Kristur læknar blindan mann: „Jesús nálgaðist nú Jeríkó. Blindur maður sat við veginn og betlaði. Hann heyrði að fjöldi fólks fór fram hjá og spurði hvað væri um að vera. Honum var sagt: „Jesús frá Nasaret á leið hjá.“ Þá hrópaði hann: „Jesús sonur Davíðs, miskunnaðu mér!“ Þeir sem voru á undan höstuðu á hann og sögðu honum að þegja en hann hrópaði bara enn meira: „Sonur Davíðs, miskunnaðu mér!“ Jesús nam þá staðar og bað um að komið yrði með manninn til sín. Þegar hann kom spurði Jesús hann: „Hvað viltu að ég geri fyrir þig?“ Maðurinn svaraði: „Drottinn, gefðu mér sjónina aftur.“ Jesús sagði við hann: „Fáðu sjónina aftur. Trú þín hefur læknað þig.“ Og hann endurheimti sjónina samstundis, fór að fylgja honum og lofa Guð. Þegar allt fólkið sá þetta fór það sömuleiðis að lofa Guð“ (Lúkas 18:35-43).
Jesús Kristur læknar líkþráa: « Holdsveikur maður kom einnig til Jesú, féll á kné og sárbændi hann: „Ef þú bara vilt geturðu hreinsað mig.“ Hann kenndi í brjósti um manninn, rétti út höndina, snerti hann og sagði við hann: „Ég vil! Vertu hreinn.“ Samstundis hvarf holdsveikin af honum og hann varð hreinn » (Markus 1:40-42).
Jesús Kristur læknar lamaðan mann: „Seinna þegar haldin var ein af hátíðum Gyðinga fór Jesús upp til Jerúsalem. Við Sauðahliðið í Jerúsalem er laug sem kallast á hebresku Betesda og umhverfis hana eru fimm súlnagöng. Í þeim lá fjöldi sjúklinga, blindra, fatlaðra og fólks með visna* útlimi. Þarna var maður sem hafði verið veikur í 38 ár. Jesús sá manninn liggja þar og vissi að hann hafði lengi verið veikur. Hann sagði við hann: „Viltu læknast?“ Veiki maðurinn svaraði: „Herra, ég hef engan til að láta mig í laugina þegar hreyfing kemst á vatnið, og meðan ég er á leiðinni fer annar ofan í á undan mér.“ Jesús sagði við hann: „Stattu upp! Taktu börurnar þínar og gakktu.“ Maðurinn læknaðist samstundis, tók börurnar og fór að ganga um“ (Jóhannes 5:1-9).
Jesús Kristur róar storm: « Hann steig nú um borð í bát og lærisveinarnir fylgdu honum. Úti á vatninu skall á stormur og öldurnar gengu yfir bátinn en Jesús svaf. Þeir vöktu hann þá og sögðu: „Drottinn, bjargaðu okkur, við erum að farast!“ En hann sagði við þá: „Af hverju eruð þið svona hræddir,* þið trúlitlu menn?“ Síðan reis hann upp, hastaði á vindinn og vatnið og allt datt í dúnalogn. Mennirnir voru agndofa og sögðu: „Hvers konar maður er þetta? Jafnvel vindarnir og vatnið hlýða honum »“ (Matteus 8:23-27). Þetta kraftaverk sýnir að í jarðneskri paradís verða ekki lengur stormar eða flóð sem valda hörmungum.
Jesús Kristur endurvekur sonur ekkju: „Skömmu síðar hélt hann til borgar sem heitir Nain og lærisveinar hans fylgdu honum ásamt miklum mannfjölda. Þegar hann nálgaðist borgarhliðið var verið að bera út látinn mann. Hann var einkasonur móður sinnar og hún var líka ekkja. Töluverður fjöldi fólks úr borginni var með henni. Þegar Drottinn kom auga á hana kenndi hann í brjósti um hana og sagði: „Ekki gráta.“ Síðan gekk hann að líkbörunum og snerti þær en þeir sem báru þær námu staðar. Þá sagði hann: „Ungi maður, ég segi þér: Rístu upp!“ Hinn látni settist þá upp og fór að tala, og Jesús gaf hann móður hans. En ótti greip alla og þeir lofuðu Guð og sögðu: „Mikill spámaður er kominn fram meðal okkar,“ og: „Guð hefur gefið gaum að fólki sínu.“ Fréttirnar af þessu bárust út um alla Júdeu og allt svæðið í kring“ (Lúkas 7:11-17).
Jesús Kristur endurvekir dóttur Jairusar: „Meðan hann var enn að tala kom einn af mönnum samkundustjórans og sagði: „Dóttir þín er dáin. Vertu ekki að ónáða kennarann lengur.“ Þegar Jesús heyrði þetta sagði hann við Jaírus: „Vertu óhræddur, trúðu bara og hún mun lifa.“* Hann kom nú að húsinu en leyfði engum að fara inn með sér nema Pétri, Jóhannesi, Jakobi og föður stúlkunnar og móður. Allt fólkið grét og barði sér á brjóst. Hann sagði þá: „Hættið að gráta því að hún er ekki dáin heldur sofandi.“ Fólkið hló þá að honum því að það vissi að hún var dáin. En hann tók í hönd hennar og sagði hátt og skýrt: „Rístu upp, barnið mitt.“ Og lífsandi hennar sneri aftur og hún reis samstundis á fætur og hann sagði að henni skyldi gefið að borða. Foreldrar hennar voru frá sér numdir en hann sagði þeim að segja engum frá því sem hafði gerst“ (Lúkas 8:49-56).
Jesús Kristur endurvekur Lasarus vin sinn, sem lést fyrir fjórum dögum: „Jesús var þó ekki kominn inn í þorpið heldur var enn á staðnum þar sem Marta hafði hitt hann. Gyðingarnir sem voru heima hjá Maríu að hugga hana sáu hana spretta á fætur og fara út. Þeir eltu hana því að þeir héldu að hún ætlaði til grafarinnar* til að gráta þar. Þegar María kom þangað sem Jesús var og sá hann féll hún til fóta honum og sagði: „Drottinn, ef þú hefðir verið hér væri bróðir minn ekki dáinn.“ Jesús varð sorgmæddur og djúpt snortinn þegar hann sá hana gráta og sá Gyðingana gráta sem voru með henni. „Hvar hafið þið lagt hann?“ spurði hann. Þeir svöruðu: „Drottinn, komdu og sjáðu.“ 35 Þá grét Jesús. „Honum þótti greinilega mjög vænt um hann,“ sögðu Gyðingarnir. En sumir þeirra sögðu: „Gat ekki þessi maður, sem gaf blinda manninum sjónina, komið í veg fyrir að Lasarus dæi?“ Jesús varð aftur djúpt snortinn og fór til grafarinnar. Hún var hellir og steinn var fyrir munnanum. „Takið steininn burt,“ sagði Jesús. Marta, systir hins látna, sagði við hann: „Drottinn, það hlýtur að vera komin nálykt af honum því að það eru liðnir fjórir dagar.“ Jesús svaraði: „Sagði ég þér ekki að þú myndir sjá dýrð Guðs ef þú tryðir?“ Nú var steinninn tekinn frá. Jesús horfði til himins og sagði: „Faðir, ég þakka þér fyrir að hafa bænheyrt mig. Ég veit auðvitað að þú bænheyrir mig alltaf en ég segi þetta vegna fólksins sem stendur hér svo að það trúi að þú hafir sent mig.“ Síðan hrópaði hann hárri röddu: „Lasarus, komdu út!“ Maðurinn, sem hafði verið dáinn, kom þá út með línvafninga um hendur og fætur og með klút bundinn um andlitið. Jesús sagði: „Leysið hann og látið hann fara“ » (Jóhannes 11:30-44).
Jesús Kristur gerði mörg önnur kraftaverk. Þeir leyfa okkur að styrkja trú okkar, hvetjum okkur og fá innsýn í þær mörgu blessanir sem verða í paradísinni. Rituð orð Jóhannesar postula draga mjög saman þann stórkostlega fjölda kraftaverka sem Jesús Kristur gerði sem trygging fyrir því sem mun gerast í paradís: „Jesús gerði reyndar margt annað og ef hvert einasta atriði væri skrifað niður held ég að heimurinn myndi ekki rúma allar bókrollurnar sem þá yrðu skrifaðar“ (Jóhannes 21:25).
Léigh an Bíobla go laethúil. Tá ailt oideachasúla Bíobla san ábhar seo i mBéarla, i bhFraincis, i Spáinnis agus i bPortaingéilis (bain úsáid as Google Translate chun ceann de na teangacha seo a roghnú, chomh maith leis an teanga is rogha leat, chun ábhar na n-alt seo a thuiscint).
„En þegar þetta tekur að gerast skuluð þið rétta úr ykkur og bera höfuðið hátt því að björgun ykkar er skammt undan«
(Lúkas 21:28)
Eftir að hafa lýst dramatískum atburðum sem væru á undan endalokum þessa heimskerfis, á þeim tíma sem ætti að valda mestum áhyggjum og sem við lifum núna, sagði Jesús Kristur lærisveinum sínum að lyfta höfði sínu vegna þess að von okkar rætist væri mjög nálægt.
Hvernig á að halda gleðinni þrátt fyrir persónuleg vandamál? Páll postuli skrifaði að við yrðum að fylgja fyrirmynd Jesú Krists: „Þar sem við erum umkringd slíkum fjölda votta skulum við líkja eftir þeim og losa okkur við allar byrðar og syndina sem er auðvelt að flækja sig í. Hlaupum þolgóð í hlaupinu sem við eigum fram undan og horfum einbeitt til Jesú, höfðingja trúar okkar sem fullkomnar hana. Vegna gleðinnar sem hann átti í vændum þraukaði hann á kvalastaur, lét smánina ekki á sig fá og er nú sestur hægra megin við hásæti Guðs. Já, virðið hann vandlega fyrir ykkur sem hefur þolað slíkan fjandskap syndara, en þeir gera sjálfum sér ógagn. Þá þreytist þið ekki og gefist ekki upp“ (Hebreabréfið 12:1-3).
Jesús Kristur sótti orku í þrek sitt í ljósi vandamála með gleði þeirrar vonar sem framundan var. Það er mikilvægt að draga orku til að ýta undir þrek okkar, með „gleði“ vonar okkar um eilíft líf sem er framundan. Þegar það kemur að vandamálum okkar sagði Jesús Kristur að við verðum að leysa þau dag frá degi: „Þess vegna segi ég ykkur: Hættið að hafa áhyggjur af því hvað þið eigið að borða eða drekka til að viðhalda lífi ykkar, eða hverju þið eigið að klæðast. Er ekki lífið* meira virði en maturinn og líkaminn meira en fötin? Virðið fyrir ykkur fugla himinsins. Þeir hvorki sá né uppskera né safna í hlöður en faðir ykkar á himnum fóðrar þá samt. Eruð þið ekki meira virði en þeir? Hvert ykkar getur með áhyggjum lengt ævi sína um eina alin? Og hvers vegna hafið þið áhyggjur af fatnaði? Lærið af liljum vallarins, hvernig þær vaxa. Þær vinna hvorki né spinna en ég segi ykkur að jafnvel Salómon í allri sinni dýrð var ekki eins fallega klæddur og ein þeirra. Fyrst Guð prýðir þannig gróður vallarins sem stendur í dag og er kastað í ofn á morgun, skyldi hann þá ekki miklu frekar klæða ykkur, þið trúlitlu? Segið því aldrei áhyggjufull: ‚Hvað eigum við að borða?‘ eða: ‚Hvað eigum við að drekka?‘ eða: ‚Hverju eigum við að klæðast?‘ Þjóðirnar keppast eftir öllu þessu en faðir ykkar á himnum veit að þið þarfnist alls þessa » (Matteus 6:25-32). Meginreglan er einföld, við verðum að nota nútímann til að leysa vandamál okkar sem koma upp, að treysta Guði til að hjálpa okkur að finna lausn: „Einbeitið ykkur því fyrst og fremst að ríki Guðs og réttlæti, þá fáið þið allt hitt að auki. Hafið ekki áhyggjur af morgundeginum því að morgundeginum fylgja sínar áhyggjur. Hverjum degi nægja sín vandamál“ (Matteus 6:33,34). Að beita þessari meginreglu mun hjálpa okkur að stjórna andlegri eða tilfinningalegri orku betur til að takast á við dagleg vandamál okkar. Jesús Kristur mælir gegn of mikilli tilhlökkun eftir vandamálum sem gæti ruglað huga okkar og tekið burt alla andlega orku (Samanber Markús 4:18,19).
Til að snúa aftur til hvatningarinnar sem skrifuð er í Hebreabréfinu 12:1-3, þurfum við að nota andlega getu okkar til að varpa okkur inn í framtíðina með gleði í von, sem er hluti af ávöxtum heilags anda: „Ávöxtur andans er hins vegar kærleikur, gleði, friður, þolinmæði, góðvild, gæska, trú, mildi og sjálfstjórn. Gegn slíku eru engin lög » (Galatabréfið 5:22,23). Það er skrifað í Biblíunni að Jehóva sé hamingjusamur Guð og að kristni boðar „fagnaðarerindi um hamingjusaman Guð“ (1. Tímóteusarbréf 1:11). Þó að þetta heimskerfi hafi aldrei verið svo í andlegu myrkri, verðum við að vera fókus ljósanna með fagnaðarerindinu sem við miðlum, en einnig gleði vonar okkar sem við viljum geisla á aðra.: „Þið eruð ljós heimsins. Ekki er hægt að fela borg sem stendur á fjalli. Fólk kveikir ekki á lampa og setur hann undir körfu* heldur á ljósastand og þá lýsir hann öllum í húsinu. Eins skuluð þið láta ljós ykkar lýsa meðal manna svo að þeir sjái góð verk ykkar og lofi föður ykkar sem er á himnum » (Matteus 5:14-16). Eftirfarandi myndband og greinin, byggð á von um eilíft líf, hafa verið þróuð með það að markmiði að gleðja í von: „Gleðjist og fagnið ákaflega því að laun ykkar eru mikil á himnum. Þannig ofsóttu þeir líka spámennina á undan ykkur“ (Matteus 5:12). Við skulum gera gleði Jehóva að vígi okkar: „Verið ekki miður ykkar, því gleði Jehóva er vígi ykkar“ (Nehemía 8:10).
Eilíft líf í hinni jarðnesku paradís
« Og ég hef sömu von og þessir menn, að Guð muni reisa upp bæði réttláta og rangláta » Postulasagan 24:15
« Rétt eins og Mannssonurinn sem kom ekki til að láta þjóna sér heldur til að þjóna og gefa líf sitt sem lausnargjald fyrir marga » (Matteus 20:28)
„Láttu hold hans verða ferskari en á æsku, lát hann snúa aftur til æskuáranna“ (Job 33:25)
„Enginn íbúi mun segja:„ Ég er veikur. „Fólkinu sem býr í landinu verður sök þeirra fyrirgefið“ (Jesaja 33:24)
Frelsi frá dauða með beitingu lausnargjalds fórnar Krists
« Og ég hef sömu von og þessir menn, að Guð muni reisa upp bæði réttláta og rangláta » Postulasagan 24:15
« Rétt eins og Mannssonurinn sem kom ekki til að láta þjóna sér heldur til að þjóna og gefa líf sitt sem lausnargjald fyrir marga » (Matteus 20:28)
« Fyrir því skalt þú gleðjast mikillega » (Fimmta Mósebók 16:15)
Eilíft líf með því að frelsa mannkynið úr ánauð syndarinnar
„Guð elskaði heiminn svo heitt að hann gaf einkason sinn til þess að þeir sem trúa á hann farist ekki heldur hljóti eilíft líf. (…) Sá sem trúir á soninn hlýtur eilíft líf. Sá sem óhlýðnast syninum mun ekki lifa heldur hvílir reiði Guðs varanlega yfir honum »
(Jóhannes 3:16,36)
Setningarnar í bláu (milli tveggja málsgreina) gefa þér viðbótar og nákvæmar biblíulegar skýringar. Smelltu bara á bláa tengilinn. Biblíulegar greinar eru aðallega skrifaðar á fjórum tungumálum: ensku, spænsku, portúgölsku og frönsku
Jesús Kristur kenndi oft á jörðinni vonina um eilíft líf. Hins vegar kenndi hann einnig að eilíft líf fæst aðeins með trú á fórn Krists (Jóhannes 3:16,36). Lausnargildi fórnar Krists mun leyfa lækningu og yngjast og jafnt sem upprisu.
Frelsun með beitingu lausnargjalds fórnar Krists
„rétt eins og Mannssonurinn sem kom ekki til að láta þjóna sér heldur til að þjóna og gefa líf sitt sem lausnargjald fyrir marga“
(Matteus 20:28)
„Og Jehóva sneri við högum Jobs, þá er hann bað fyrir vinum sínum; og hann gaf Job allt sem hann hafði átt, tvöfalt aftur“ (Job 42:10). Það mun vera það sama fyrir alla meðlimi Stóru mannfjöldans sem munu hafa lifað af þrenginguna mikla. Jehóva Guð mun með konungi Jesú Kristi minnast þeirra ástúðlega með því að fylla þá með blessunum, eins og lærisveinninn Jakob rifjaði upp: „Við teljum þá lánsama sem hafa verið þolgóðir. Þið hafið heyrt um þolgæði Jobs og hvernig Jehóva leiddi mál hans til lykta. Þannig sjáið þið að Jehóva er mjög umhyggjusamur og miskunnsamur“ (Jakobsbréfið 5:11).
Fórn Krists hefur upphafsgildi sem gerir kleift að fyrirgefa Guð og lausnargjaldsgildi sem gerir kleift að skiptast á líkama með upprisu, endurnýjun með lækningu og yngjast.
Frelsun með því að nota lausnargjaldið mun leyfa lok sjúkdómsins
„Og enginn borgarbúi mun segja: « Ég er sjúkur. » Fólkið, sem þar býr, hefir fengið fyrirgefning misgjörða sinna“ (Jesaja 33:24).
« Þá munu augu hinna blindu upp lúkast og opnast eyru hinna daufu. Þá mun hinn halti létta sér sem hjörtur og tunga hins mállausa fagna lofsyngjandi, því að vatnslindir spretta upp í eyðimörkinni og lækir á öræfunum“ (Jesaja 35:5,6).
Frelsun með beitingu lausnargjaldsins mun leyfa endurnýjun
„þá svellur hold hans af æskuþrótti, hann snýr aftur til æskudaga sinna“ (Job 33:25).
Frelsun með beitingu lausnargjaldsins
mun leyfa upprisu hinna látnu
„Og margir þeirra, sem sofa í dufti jarðarinnar, munu upp vakna, sumir til eilífs lífs, sumir til smánar, til eilífrar andstyggðar“ (Daníel 12:2).
„Og ég hef sömu von og þessir menn, að Guð muni reisa upp bæði réttláta og rangláta“ (Postulasagan 24:15).
„Verið ekki undrandi á þessu. Sú stund kemur að allir sem eru í minningargröfunum heyra rödd hans og rísa upp. Þeir sem gerðu hið góða rísa upp til lífs en þeir sem ástunduðu hið illa rísa upp til dóms“ (Jóhannes 5:28,29).
« Síðan sá ég mikið hvítt hásæti og þann sem sat í því. Jörðin og himinninn flúðu frá honum og fundust hvergi framar. Og ég sá hina dánu, jafnt háa sem lága, standa frammi fyrir hásætinu og bókrollur voru opnaðar. En önnur bókrolla var opnuð, bók lífsins. Hinir dánu voru dæmdir eftir því sem stóð í bókrollunum, samkvæmt verkum sínum. Hafið skilaði hinum dánu sem voru í því og dauðinn og gröfin skiluðu hinum dánu sem voru í þeim, og hver og einn var dæmdur samkvæmt verkum sínum“ (Opinberunarbókin 20:11-13).
Hinir óréttlátu risnu verða dæmdir á grundvelli góðra eða slæmra aðgerða þeirra, í framtíðinni jarðneskri paradís.
Frelsunargildi fórnar Krists mun leyfa stóru mannfjöldanum að lifa af þrengingunni miklu og hafa eilíft líf án þess að deyja aldrei
« Eftir þetta sá ég mikinn múg, sem enginn maður gat talið, af öllum þjóðum, ættflokkum, kynþáttum og tungum standa frammi fyrir hásætinu og lambinu. Fólkið var klætt hvítum skikkjum og með pálmagreinar í höndunum. Það hrópaði stöðugt hárri röddu: „Frelsunin kemur frá Guði okkar, sem situr í hásætinu, og lambinu.“ Allir englarnir stóðu kringum hásætið og öldungana og lifandi verurnar fjórar. Þeir féllu á grúfu frammi fyrir hásætinu, tilbáðu Guð og sögðu: „Amen! Lofgerðin, dýrðin og viskan, þakkargerðin, heiðurinn, mátturinn og krafturinn sé Guði okkar um alla eilífð. Amen.“ Einn af öldungunum spurði mig þá: „Hverjir eru þetta sem eru í hvítu skikkjunum og hvaðan koma þeir?“ Ég svaraði um leið: „Herra minn, þú veist það.“ Hann sagði þá við mig: „Þetta eru þeir sem koma úr þrengingunni miklu og þeir hafa þvegið skikkjur sínar skjannahvítar í blóði lambsins. Þess vegna eru þeir frammi fyrir hásæti Guðs og veita honum heilaga þjónustu dag og nótt í musteri hans. Og sá sem situr í hásætinu mun tjalda yfir þá. Þá mun hvorki hungra né þyrsta framar og hvorki sólin né nokkur steikjandi hiti brenna þá því að lambið, sem er fyrir miðju hásætinu, mun gæta þeirra og leiða að uppsprettum* lífsvatnsins. Og Guð þerrar hvert tár af augum þeirra » » (Opinberunarbókin 7:9-17).
Ríki Guðs mun stjórna jörðinni
« Ég sá nýjan himin og nýja jörð, en hinn fyrri himinn og hin fyrri jörð voru horfin og hafið var ekki lengur til. Ég sá líka borgina helgu, hina nýju Jerúsalem, koma niður af himni frá Guði. Hún var búin eins og brúður sem skartar fyrir manni sínum. Þá heyrði ég sterka rödd frá hásætinu sem sagði: „Taktu eftir. Tjald Guðs er hjá mönnunum og hann mun búa hjá þeim og þeir verða fólk hans. Guð sjálfur verður hjá þeim. Hann mun þerra hvert tár af augum þeirra og dauðinn verður ekki til framar. Engin sorg, angistaróp né kvöl verður heldur til. Það sem áður var er horfið » » (Opinberunarbókin 21:1-4).
« Gleðjist yfir Jehóva og fagnið, þér réttlátir, kveðið fagnaðarópi, allir hjartahreinir! » (Sálmarnir 32:11)
Hinir réttlátu munu lifa að eilífu og hinir óguðlegu munu farast
„Hinir hógværu eru hamingjusamir því að þeir erfa jörðina“ (Matteus 5:5).
„Innan stundar eru engir guðlausir til framar, þegar þú gefur gætur að stað þeirra, eru þeir horfnir. En hinir hógværu fá landið til eignar, gleðjast yfir ríkulegri gæfu. Óguðlegur maður býr yfir illu gegn réttlátum, nístir tönnum gegn honum. Jehóva hlær að honum, því að hann sér að dagur hans kemur. Óguðlegir bregða sverðinu og benda boga sína til þess að fella hinn hrjáða og snauða, til þess að brytja niður hina ráðvöndu. En sverð þeirra lendir í þeirra eigin hjörtum, og bogar þeirra munu brotnir verða. (…) því að armleggur illgjarnra verður brotinn, en réttláta styður Jehóva. (…) En óguðlegir farast, og óvinir Drottins eru sem skraut vallarins: þeir hverfa – sem reykur hverfa þeir. (…) Hinir réttlátu fá landið til eignar og búa í því um aldur. (…) Vona á Jehóva og gef gætur að vegi hans, þá mun hann hefja þig upp, að þú erfir landið, og þú skalt horfa á, þegar illvirkjum verður útrýmt. (…) Gef gætur að hinum ráðvanda og lít á hinn hreinskilna, því að friðsamir menn eiga framtíð fyrir höndum, en afbrotamönnum verður útrýmt öllum samt, framtíðarvon óguðlegra bregst. Hjálp réttlátra kemur frá Jehóva, hann er hæli þeirra á neyðartímum. Jehóva liðsinnir þeim og bjargar þeim, bjargar þeim undan hinum óguðlega og hjálpar þeim, af því að þeir leituðu hælis hjá honum“ (Sálmarnir 37:10-15, 17, 20, 29, 34, 37-40).
„Til þess að þú gangir á vegi góðra manna og haldir þig á stigum réttlátra. Því að hinir hreinskilnu munu byggja landið, og hinir grandvöru verða eftir í því. En hinir óguðlegu munu upprættir verða úr landinu, og hinum svikulu verða útrýmt þaðan (…) Blessun kemur yfir höfuð hins réttláta, en munnur óguðlegra hylmir yfir ofbeldi. Minning hins réttláta verður blessuð, en nafn óguðlegra fúnar“ (Orðskviðirnir 2:20-22; 10:6,7).
Stríð munu hætta, friður verður í hjörtum og um alla jörðina
„Þið hafið heyrt að sagt var: ‚Þú skalt elska náunga þinn og hata óvin þinn.‘ En ég segi ykkur: Elskið óvini ykkar og biðjið fyrir þeim sem ofsækja ykkur þannig að þið reynist börn* föður ykkar á himnum því að hann lætur sólina skína bæði á vonda og góða og rigna bæði yfir réttláta og rangláta. Hvaða laun hljótið þið ef þið elskið þá sem elska ykkur? Gera ekki skattheimtumenn það sama? Og hvað er merkilegt við það ef þið heilsið bara bræðrum ykkar? Gerir ekki fólk af þjóðunum það sama? Þið skuluð því vera fullkomin eins og faðir ykkar á himnum er fullkominn“ (Matteus 5:43-48).
„Ef þið fyrirgefið mönnum það sem þeir gera á hlut ykkar mun faðir ykkar á himnum líka fyrirgefa ykkur. En ef þið fyrirgefið ekki öðrum það sem þeir gera á hlut ykkar mun faðir ykkar ekki heldur fyrirgefa ykkur það ranga sem þið gerið“ (Matteus 6:14,15).
„Þá sagði Jesús við hann: „Stingdu sverðinu aftur í slíðrin því að allir sem bregða sverði munu falla fyrir sverði““ (Matteus 26:52).
« Komdu og sjá verk Jehóva, hvernig hann hefur fært undraverða atburði til jarðar. Hann lætur stríð stöðvast til enda jarðar. Boginn, hann brýtur það, já, hann rífur spjótið í sundur; hann brennir vögnum með eldi“ (Sálmarnir 46:8,9).
« Og hann mun dæma meðal lýðanna og skera úr málum margra þjóða. Og þær munu smíða plógjárn úr sverðum sínum og sniðla úr spjótum sínum. Engin þjóð skal sverð reiða að annarri þjóð, og ekki skulu þær temja sér hernað framar » (Jesaja 2:4).
„Og það skal verða á hinum síðustu dögum, að fjall það, er hús Jehóva stendur á, mun grundvallað verða á fjallatindi og gnæfa upp yfir hæðirnar, og þangað munu lýðirnir streyma. Og margar þjóðir munu búast til ferðar og segja: « Komið, förum upp á fjall Jehóva og til húss Jakobs Guðs, svo að hann kenni oss sína vegu og vér megum ganga á hans stigum. » Því að frá Síon mun kenning út ganga og orð Jehóva frá Jerúsalem. Og hann mun dæma meðal margra lýða og skera úr málum voldugra þjóða langt í burtu. Og þær munu smíða plógjárn úr sverðum sínum og sniðla úr spjótum sínum. Engin þjóð skal sverð reiða að annarri þjóð, og ekki skulu þær temja sér hernað framar. Hver mun búa undir sínu víntré og undir sínu fíkjutré og enginn hræða þá. Því að munnur Drottins allsherjar hefir talað það“ (Míka 4:1-4).
Það verður nóg af mat um alla jörðina
« Gnóttir korns munu vera í landinu, á fjallatindunum, í gróðri þess mun þjóta eins og í Líbanon, og menn skulu spretta upp í borgunum eins og gras úr jörðu » (Sálmarnir 72:16).
« Þá mun hann regn gefa sæði því, er þú sáir í akurland þitt, og brauð af gróðri akurlandsins; kjarngott og kostmikið mun það vera; fénaður þinn mun á þeim degi ganga í víðlendum grashaga » (Jesaja 30:23)
Léigh an Bíobla go laethúil. Tá ailt oideachasúla Bíobla san ábhar seo i mBéarla, i bhFraincis, i Spáinnis agus i bPortaingéilis (bain úsáid as Google Translate chun ceann de na teangacha seo a roghnú, chomh maith leis an teanga is rogha leat, chun ábhar na n-alt seo a thuiscint).
Af hverju hefur Guð leyft þjáningu og illsku allt til þessa dags?
« Hversu lengi hefi ég kallað, Jehóva, og þú heyrir ekki! Hversu lengi hefi ég hrópað til þín: « Ofríki! » og þú hjálpar ekki! Hví lætur þú mig sjá rangindi, hví horfir þú upp á rangsleitni? Eyðing og ofríki standa fyrir augum mér. Af því koma þrætur, og deilur rísa upp. Fyrir því verður lögmálið magnlaust og fyrir því kemur rétturinn aldrei fram. Hinir óguðlegu umkringja hina réttlátu, fyrir því kemur rétturinn fram rangsnúinn »
(Habakkuk 1:2-4)
« Og enn sá ég alla þá kúgun, sem viðgengst undir sólinni: Þarna streyma tár hinna undirokuðu, en enginn huggar þá. Af hendi kúgara sinna sæta þeir ofbeldi, en enginn huggar þá. (…) Allt hefi ég séð á mínum fánýtu ævidögum: Margur réttlátur maður ferst í réttlæti sínu, og margur guðlaus maður lifir lengi í illsku sinni. (…) Allt þetta hefi ég séð, og það með því að ég veitti athygli öllu því, sem gjörist undir sólinni, þegar einn maðurinn drottnar yfir öðrum honum til ógæfu. (…) Það er hégómi, sem gjörist á jörðinni, að til eru réttlátir menn, sem verða fyrir því, er óguðlegir eiga skilið, og til eru óguðlegir menn, sem verða fyrir því, er réttlátir eiga skilið. Ég sagði: Einnig það er hégómi. (…) Ég sá þræla ríðandi hestum og höfðingja fótgangandi eins og þræla“
(Prédikarinn 4:1; 7:15; 8:9,14; 10:7)
« Sköpunin þurfti að sæta því að lifa innantómu lífi, ekki sjálfviljug heldur vegna hans sem ákvað það. Jafnframt var gefin sú von“
(Rómverjabréfið 8:20)
« Enginn ætti að segja þegar hann verður fyrir prófraun: „Guð er að reyna mig.“ Það er ekki hægt að freista Guðs með hinu illa og sjálfur reynir hann engan »
(Jakobsbréfið 1:13)
Af hverju hefur Guð leyft þjáningu og illsku allt til þessa dags?
Raunverulegur sökudólgur í þessum aðstæðum er Satan djöfullinn, nefndur í Biblíunni ákærandi (Opinberunarbókin 12: 9). Jesús Kristur, sonur Guðs, sagði að djöfullinn væri lygari og manndrápari (Jóhannes 8:44). Það eru tvær stórar ásakanir sem hafa verið lagðar fram til Guðs:
1 – Ásökun gegn rétti Guðs til að ríkja yfir skepnum sínum, bæði ósýnileg og sýnileg.
2 – Ásökun um heiðarleika sköpunarinnar, sérstaklega mannanna, sett fram í mynd Guðs (1. Mósebók 1:26).
Þegar kvörtun er lögð fram og alvarlegar ákærur eru lagðar tekur langan tíma fyrir saksókn eða málsvörn að vera rannsökuð, áður en réttarhöldin fara yfir og endanlegur dómur. Spádómur 7. kafla Daníels kynnir aðstæður þar sem fullveldi Guðs og heiðarleiki mannsins eiga hlut að máli við dómstól þar sem dómur á sér stað: « Eldstraumur gekk út frá honum, þúsundir þúsunda þjónuðu honum og tíþúsundir tíþúsunda stóðu frammi fyrir honum. Dómendurnir settust niður og bókunum var flett upp. (…) En dómurinn mun settur verða og hann sviptur völdum til þess að afmá þau með öllu og að engu gjöra“ (Daníel 7:10,26). Eins og það er skrifað í þessum texta hefur fullveldi jarðarinnar sem alltaf hefur tilheyrt Guði verið tekið frá djöflinum og einnig frá manninum. Þessi mynd dómstólsins er sett fram í 43. kafla Jesaja þar sem skrifað er að þeir sem taka afstöðu fyrir Guð séu « vitni“ hans: « En þér eruð mínir vottar, segir Jehóva, og minn þjónn, sem ég hefi útvalið, til þess að þér skylduð kannast við og trúa mér og skilja, að það er ég einn. Á undan mér hefir enginn guð verið búinn til, og eftir mig mun enginn verða til. Ég, ég er Jehóva, og enginn frelsari er til nema ég“ (Jesaja 43:10,11). Jesús Kristur er einnig kallaður „trúr vitni“ Guðs (Opinberunarbókin 1:5).
Í tengslum við þessar tvær alvarlegu ásakanir hefur Jehóva Guð leyft Satan djöflinum og mannkyninu tíma, meira en 6.000 ár, að færa sönnur sínar fram, þ.e. hvort þeir geti stjórnað jörðinni án fullveldis Guðs. Við erum í lok þessarar reynslu þar sem lygi djöfulsins er dregin fram í dagsljósið af þeim hörmulegu aðstæðum sem mannkynið er í, á barmi algerrar rústar (Matteus 24:22). Dómur og fullnusta dómsins mun eiga sér stað við þrenginguna miklu (Matteus 24:21; 25: 31-46). Nú skulum við taka á tveimur ásökunum djöfulsins nánar með því að skoða hvað gerðist í Eden, í 2. og 3. kafla 1. Mósebókar og 1. og 2. kafla Jobs.
1 – Ásökun varðandi fullveldi Guðs
2. kafla 1. Mósebókar upplýstir okkur um að Guð skapaði manninn og setti hann í „garð“ sem kallast Eden. Adam var við kjöraðstæður og naut mikils frelsis (Jóhannes 8:32). En Guð setti takmörk fyrir þetta gífurlega frelsi: tré: « Þá tók Jehóva Guð manninn og setti hann í aldingarðinn Eden til að yrkja hann og gæta hans. Og Jehóva Guð bauð manninum og sagði: « Af öllum trjám í aldingarðinum máttu eta eftir vild, en af skilningstrénu góðs og ills mátt þú ekki eta, því að jafnskjótt og þú etur af því, skalt þú vissulega deyja » » (1. Mósebók 2:15 -17). „Tré þekkingar góðs og slæmt“ var einfaldlega áþreifanleg framsetning á abstrakt hugtakinu gott og slæmt. Héðan í frá er þetta raunverulega tré, sem táknað er fyrir Adam, steypumörkin, „(steypu) þekking á hinu góða og slæma“, fastsett af Guði, milli þess „góða“, til að hlýða honum og ekki að borða af því og „slæma “, óhlýðni.
Það er augljóst að þetta boð Guðs var ekki þungt (Matteus 11: 28-30 « Því að ok mitt er auðvelt og byrði mín er létt » og 1. Jóhannesarbréf 5:3 « Boðorð hans eru ekki þung » (Guðs)). Við the vegur, sumir hafa sagt að „forboðni ávöxturinn“ standi fyrir holdleg sambönd: þetta er rangt, því þegar Guð gaf þetta boð, þá var Eva ekki til. Guð ætlaði ekki að banna eitthvað sem Adam gat ekki vitað (samanber tímaröð atburða 1. Mósebók 2:15-17 (boð Guðs) við 2:18-25 (sköpun Evu)).
Freisting djöfulsins
« Höggormurinn var slægari en öll önnur dýr merkurinnar, sem Drottinn Guð hafði gjört. Og hann mælti við konuna: « Er það satt, að Guð hafi sagt: ,Þið megið ekki eta af neinu tré í aldingarðinum’? » Þá sagði konan við höggorminn: « Af ávöxtum trjánna í aldingarðinum megum við eta, en af ávexti trésins, sem stendur í miðjum aldingarðinum, ,af honum,’ sagði Guð, ,megið þið ekki eta og ekki snerta hann, ella munuð þið deyja.’ » Þá sagði höggormurinn við konuna: « Vissulega munuð þið ekki deyja! En Guð veit, að jafnskjótt sem þið etið af honum, munu augu ykkar upp ljúkast, og þið munuð verða eins og Guð og vita skyn góðs og ills. » En er konan sá, að tréð var gott að eta af, fagurt á að líta og girnilegt til fróðleiks, þá tók hún af ávexti þess og át, og hún gaf einnig manni sínum, sem með henni var, og hann át“ (1. Mósebók 3:1-6).
Fullveldi Guðs hefur verið ráðist opinberlega af djöflinum. Satan gaf opinskátt í skyn að Guð leyndi upplýsingum í þeim tilgangi að skaða skepnur sínar: „Því að Guð veit“ (gefur í skyn að Adam og Eva hafi ekki vitað það og að það valdi þeim skaða). Engu að síður var Guð alltaf við stjórn ástandsins.
Af hverju talaði Satan frekar við Evu en Adam? Páll postuli útskýrði að djöfullinn vildi „blekkja“ hana: « Auk þess lét Adam ekki blekkjast en konan lét blekkjast algerlega og braut boðorð Guðs“ (1. Tímóteusarbréf 2:14). Af hverju var Eva blekkt? Vegna ungs aldurs vegna þess að hún hafði örfáa ára reynslu, en Adam var að minnsta kosti yfir fertugt. Reyndar kom Eve lítið á óvart, ung að aldri, að snákur talaði við hana. Hún hélt venjulega áfram þessu óvenjulega samtali. Þess vegna nýtti Satan sér reynsluleysi Evu til að fá hana til að syndga. Adam vissi hins vegar hvað hann var að gera, hann tók ákvörðun um að syndga með vísvitandi hætti. Þessi fyrsta ásökun djöfulsins var í tengslum við náttúrulegan rétt Guðs til að ríkja verum hans, bæði ósýnilegar og sýnilegar (Opinberunarbókin 4:11).
Dómur Guðs og loforð
Stuttu fyrir lok þess dags, fyrir sólsetur, dæmdi Guð hina þrjá sökudólga (1. Mósebók 3: 8-19). Áður en Jehóva Guð ákvarðaði sekt Adams og Evu lét hann sér nægja að spyrja þá um látbragð þeirra og þeir svöruðu: « Þá svaraði maðurinn: « Konan, sem þú gafst mér til sambúðar, hún gaf mér af trénu, og ég át. » Þá sagði Drottinn Guð við konuna: « Hvað hefir þú gjört? » Og konan svaraði: « Höggormurinn tældi mig, svo að ég át »“ (1. Mósebók 3:12,13). Bæði Adam og Eva reyndu að réttlæta sig langt frá því að viðurkenna sekt sína. Adam ávirti jafnvel óbeint Guð fyrir að hafa gefið honum konu sem gerði hann rangan: „Konan sem þú gafst til að vera með mér.“ Í 1. Mósebók 3:14-19 getum við lesið dóm Guðs ásamt loforði um að fullnægja tilgangi hans: « Og fjandskap vil ég setja milli þín og konunnar, milli þíns sæðis og hennar sæðis. Það skal merja höfuð þitt, og þú skalt merja hæl þess »“ (1. Mósebók 3:15). Með þessu loforði var Jehóva Guð sérstaklega að tákna að tilgangur hans myndi óhjákvæmilega rætast og tilkynnti djöflinum að honum yrði eytt. Frá því augnabliki kom syndin inn í heiminn, sem og meginafleiðing þess, dauðinn: « Syndin kom inn í heiminn með einum manni og dauðinn með syndinni. Þannig barst dauðinn til allra manna því að þeir höfðu allir syndgað“ (Rómverjabréfið 5:12).
Djöfullinn gaf í skyn að það væri galli í mannlegu eðli. Þetta er augljóst í áskorun djöfulsins varðandi ráðvendni dyggra Job:
« Mælti þá Jehóva til Satans: « Hvaðan kemur þú? » Satan svaraði Jehóva og sagði: « Ég hefi verið að reika um jörðina og arka fram og aftur um hana. » Og Jehóva mælti til Satans: « Veittir þú athygli þjóni mínum Job? því að enginn er hans líki á jörðu, maður ráðvandur og réttlátur, guðhræddur og grandvar. » Og Satan svaraði Drottni og sagði: « Ætli Job óttist Guð fyrir ekki neitt? Hefir þú ekki lagt skjólgarð um hann og hús hans og allt, sem hann á, hringinn í kring? Handaverk hans hefir þú blessað, og fénaður hans breiðir sig um landið. En rétt þú út hönd þína og snert þú allt, sem hann á, og mun hann þá formæla þér upp í opið geðið. » Þá mælti Jehóva til Satans: « Sjá, veri allt, sem hann á, á þínu valdi, en á sjálfan hann mátt þú ekki leggja hönd þína. » Gekk Satan þá burt frá augliti Jehóva. (…) Mælti þá Jehóva til Satans: « Hvaðan kemur þú? » Og Satan svaraði Jehóva og sagði: « Ég hefi verið að reika um jörðina og arka fram og aftur um hana. » Og Jehóva mælti til Satans: « Veittir þú athygli þjóni mínum Job? því að enginn er hans líki á jörðu, maður ráðvandur og réttlátur, guðhræddur og grandvar. Og enn þá er hann staðfastur í ráðvendni sinni, og þó hefir þú egnt mig gegn honum til að vinna honum tjón án saka. » Og Satan svaraði Jehóva og sagði: « Nær er skinnið en skyrtan, og fyrir líf sitt gefur maðurinn allt sem hann á. En rétt þú út hönd þína og snert þú bein hans og hold, og þá mun hann formæla þér upp í opið geðið. » Þá mælti Jehóva til Satans: « Sjá, veri hann á þínu valdi, en þyrma skalt þú lífi hans »“ (Jobsbók 1:7-12; 2:2-6).
Samkvæmt Satan djöflinum þjónar maðurinn Guði, ekki af kærleika til skapara síns, heldur af eiginhagsmunum og tækifærisstefnu. Settur undir þrýsting, með því að missa vörur sínar og af ótta við dauðann, enn samkvæmt Satan djöfulinum, gat maðurinn aðeins vikið frá hollustu sinni við Guð. En Job sýndi fram á að Satan er lygari: Job missti allar eigur sínar, hann missti 10 börn sín og hann kom nær dauðanum með „illkynja suðu“ (Saga Jobsbók 1 og 2). Þrír fölskir vinir tóku að sér að pína Job sálrænt og sögðu að allar ófarir hans kæmu frá leyndum syndum af hans hálfu og því væri Guð að refsa honum fyrir sekt sína og illsku. Engu að síður vék Job ekki frá ráðvendni sinni og svaraði: « Það er óhugsandi fyrir mig að lýsa þig réttláta! Þar til ég fyrnast sleppi ég ekki ráðvendni minni! » (Jobsbók 27:5).
En mikilvægasti ósigur djöfulsins varðandi varðveislu heiðarleika mannsins til dauða var varðandi Jesú Krist sem var hlýðinn föður sínum, allt til dauða: « Hann auðmýkti líka sjálfan sig þegar hann kom sem maður og var hlýðinn allt til dauða, já, dauða á kvalastaur“ (Filippíbréfið 2:8). Jesús Kristur bauð föður sínum mjög dýrmætan andlegan sigur af heilindum sínum, allt til dauða, og þess vegna hlaut hann umbun: « Af þessari ástæðu upphóf Guð hann, veitti honum æðri stöðu en áður og gaf honum í gæsku sinni nafn sem er æðra öllum öðrum nöfnum. Allir skulu því falla á kné fyrir nafni Jesú – þeir sem eru á himni, þeir sem eru á jörð og þeir sem eru undir jörð – og hver tunga skal játa opinberlega að Jesús Kristur sé Drottinn, Guði föðurnum til dýrðar“ (Filippíbréfið 2:9 -11).
Í dæmisögunni um týnda soninn leyfir Jesús Kristur okkur að skilja betur föður hans til að takast á við aðstæður þar sem verur hans um tíma ögra yfirvald hans (Lúk. 15: 11-24). Týndi sonurinn bað föður sinn um arfleifð sína og yfirgefa húsið. Faðirinn leyfði þegar fullorðnum syni sínum að taka þessa ákvörðun, en einnig að bera afleiðingarnar. Sömuleiðis lét Guð Adam eftir að nota frjálst val hans, en einnig til að bera afleiðingarnar. Sem leiðir okkur að næstu spurningu varðandi þjáningar mannkyns.
Orsakir þjáningar
Þjáning er afleiðing af fjórum meginþáttum
1 – Djöfullinn er sá sem veldur þjáningum (en ekki alltaf) (Jobsbók 1:7-12; 2:1-6). Samkvæmt Jesú Kristi er hann höfðingi þessa heims: « Nú verður þessi heimur dæmdur, nú verður stjórnanda þessa heims kastað út“ (Jóhannes 12:31; 1. Jóhannes 5:19). Þetta er ástæðan fyrir því að allt mannkynið er óánægt: « Við vitum að öll sköpunin stynur stöðugt og er kvalin allt til þessa“ (Rómverjabréfið 8:22).
2 – Þjáning er afleiðing af ástandi syndara, sem leiðir okkur til elli, veikinda og dauða: « Syndin kom inn í heiminn með einum manni og dauðinn með syndinni. Þannig barst dauðinn til allra manna því að þeir höfðu allir syndgað. (…) Launin sem syndin greiðir eru dauði“ (Rómverjabréfið 5:12; 6:23).
3 – Þjáning getur verið afleiðing af slæmum ákvörðunum manna (af okkar hálfu eða annarra manna): « Ég geri ekki hið góða sem ég vil heldur geri ég hið illa sem ég vil ekki“ (5. Mósebók 32:5; Rómverjabréfið 7:19). Þjáning er ekki afleiðing af „meintum lögum um karma“. Þetta er það sem við getum lesið í 9. kafla Jóhannesar: « Á leið sinni sá hann mann sem hafði verið blindur frá fæðingu. Lærisveinar hans spurðu: „Rabbí, hvort syndgaði þessi maður eða foreldrar hans fyrst hann fæddist blindur?“ Jesús svaraði: „Hvorki maðurinn né foreldrar hans syndguðu en með þessu móti geta verk Guðs opinberast á honum“ (Jóhannes 9:1-3). „Guðs verk“, í hans tilfelli, áttu að vera gróandi kraftaverk.
4 – Þjáning getur verið afleiðing af „ófyrirséðum tímum og atburðum“, sem veldur því að viðkomandi er á röngum stað á röngum tíma: « Enn sá ég undir sólinni, að hinir fljótu ráða ekki yfir hlaupinu, né kapparnir yfir stríðinu, né heldur spekingarnir yfir brauðinu, né hinir hyggnu yfir auðnum, né vitsmunamennirnir yfir vinsældinni, því að tími og tilviljun mætir þeim öllum. Því að maðurinn þekkir ekki einu sinni sinn tíma: Eins og fiskarnir festast í hinu háskalega neti og eins og fuglarnir festast í snörunni – á líkan hátt verða mennirnir fangnir á óheillatíð, þá er hún kemur skyndilega yfir þá » (Prédikarinn 9:11,12).
Hér er það sem Jesús Kristur sagði um tvo hörmulega atburði sem höfðu valdið mörgum dauðsföllum: « Í sömu mund sögðu nokkrir viðstaddra honum frá Galíleumönnunum sem Pílatus hafði drepið meðan þeir færðu fórnir svo að blóð þeirra blandaðist fórnarblóðinu. Hann svaraði þeim: „Haldið þið að þessir Galíleumenn hafi verið meiri syndarar en allir aðrir Galíleumenn fyrst þeir urðu fyrir þessu? Nei, segi ég ykkur, en ef þið iðrist ekki munuð þið öll deyja eins og þeir. Eða þeir 18 sem dóu þegar turninn í Sílóam féll á þá – haldið þið að þeir hafi verið sekari en allir aðrir Jerúsalembúar? Nei, segi ég ykkur, en ef þið iðrist ekki deyið þið öll eins og þeir““ (Lúkas 13:1-5). Engan tíma gaf Jesús Kristur í skyn að fórnarlömb slysa eða náttúruhamfara syndguðu meira en aðrir, eða jafnvel að Guð léti slíka atburði refsa syndurum. Hvort sem það eru veikindi, slys eða náttúruhamfarir, þá er það ekki Guð sem veldur þeim og þeir sem eru fórnarlömb hafa ekki syndgað frekar en aðrir.
Guð mun fjarlægja allar þessar þjáningar: „Þá heyrði ég háa rödd frá hásætinu segja: “Þá heyrði ég sterka rödd frá hásætinu sem sagði: „Taktu eftir. Tjald Guðs er hjá mönnunum og hann mun búa hjá þeim og þeir verða fólk hans. Guð sjálfur verður hjá þeim. Hann mun þerra hvert tár af augum þeirra og dauðinn verður ekki til framar. Engin sorg, angistaróp né kvöl verður heldur til. Það sem áður var er horfið““ (Opinberunarbókin 21:3,4).
Örlög og frjálst val
„Örlög“ er ekki kenning Biblíunnar. Okkur er ekki „forritaður“ að gera gott eða slæmt, en samkvæmt „frjálsu vali“ veljum við að gera gott eða slæmt (5. Mósebók 30:15). Þessi sýn á örlög eða fatalisma er nátengd hugmyndinni sem margir hafa um alvitni Guðs og getu hans til að þekkja framtíðina. Við munum sjá hvernig Guð notar alvitni sína eða getu sína til að þekkja atburði fyrir tímann. Við munum sjá frá Biblíunni að Guð notar hana á sértækan hátt og í hyggju eða í ákveðnum tilgangi með nokkrum biblíulegum dæmum.
Guð notar alvitni sína á einhvern hátt sértækur
Vissi Guð að Adam ætlaði að syndga? Frá samhengi 1. Mósebókar 2 og 3 er augljóst að það er ekki. Hvernig gat Guð hafa gefið Adam skipun, vitandi fyrirfram að hann ætlaði að óhlýðnast honum? Það hefði verið andstætt kærleika hans og allt hefði verið gert til að þetta skipun væri ekki íþyngjandi (1. Jóhannes 4:8; 5:3) Hér eru tvö biblíuleg dæmi sem sýna að Guð notar hæfileika sína til að þekkja framtíðina á valinn hátt og að eigin geðþótta, en einnig að hann notar alltaf þessa getu í ákveðnum tilgangi.
Tökum dæmi af Abraham. Í 1. Mósebók 22:1-14 er frásögnin af beiðni Guðs til Abrahams um að fórna syni sínum Ísak. Með því að biðja Abraham að fórna syni sínum, vissi hann fyrirfram hvort hann myndi geta hlýtt? Frá samhengi sögunnar, nr. Þó að á síðustu stundu hafi Guð komið í veg fyrir að Abraham gæti gert slíkt, þá er ritað þetta: « Hann sagði: « Legg þú ekki hönd á sveininn og gjör þú honum ekkert, því að nú veit ég, að þú óttast Guð, þar sem þú synjaðir mér ekki um einkason þinn“ (1. Mósebók 22:12). Það er skrifað „nú veit ég virkilega að þú óttast Guð“. Setningin „nú“ sýnir að Guð vissi ekki hvort Abraham myndi fylgja þessari beiðni eftir.
Annað dæmið varðar eyðingu Sódómu og Gómorru. Sú staðreynd að Guð sendir tvo engla til að sannreyna svívirðileg staða sýnir enn og aftur að í fyrstu hafði hann ekki öll gögn til að taka ákvörðun, og í þessu tilfelli notaði hann getu sína til að vita með tveimur englum (1. Mósebók 18:20,21).
Ef við lesum hinar ýmsu spámannlegu biblíubækur munum við komast að því að Guð notar alltaf getu sína til að þekkja framtíðina í mjög sérstökum tilgangi. Tökum einfalt biblíulegt dæmi. Meðan Rebecca var ólétt af tvíburum var vandamálið hver tveggja barnanna yrði forfaðir þjóðarinnar sem Guð valdi (1. Mósebók 25:21-26). Jehóva Guð gerði einfalda athugun á erfðafræðilegum samsetningu Esaú og Jakobs (þó það sé ekki erfðafræðin sem stýrir alfarið hegðun framtíðarinnar) og síðan í getu sinni til að þekkja framtíðina, varpaði hann inn í framtíðina til að vita hvers konar menn þeir ætluðu að verða: « Augu þín sáu fósturvísinn minn og í bók þinni voru allir hlutar hans skrifaðir, um þá daga sem þeir mynduðust og þar sem ekki var enn einn einasti þeirra“ (Sálmur 139:16). Á grundvelli þessarar forþekkingar tók Guð val sitt (Rómverjabréfið 9:10-13; Postulasagan 1:24-26 « Þú, Jehóva, sem þekkir hjörtu allra“).
Verndar Guð okkur?
Áður en þú skilur hugsun Guðs um persónulega vernd okkar er mikilvægt að huga að þremur mikilvægum atriðum Biblíunnar (1. Korintubréf 2:16):
1 – Jesús Kristur sýndi að núverandi líf sem endar með dauða hefur tímabundið gildi fyrir alla menn (Jóhannes 11:11 (Dauði Lasarusar er lýst sem „svefn“)). Ennfremur sýndi Jesús Kristur að það sem skiptir máli er að varðveita möguleika okkar á eilífu lífi frekar en að reyna að „lifa af“ réttarhöld með málamiðlun (Matteus 10:39, „sál“ = líf (1. Mósebók 35:16-19)). Páll postuli sýndi undir innblæstri að „hið sanna líf“ er það sem snýst um vonina um eilíft líf (1. Tímóteusarbréf 6:19).
Þegar við lesum Postulasöguna, við komumst að því að stundum leyfði Guð réttarhöldum yfir kristnum manni að ljúka með dauða, í tilfelli Jakobs postula og lærisveinsins Stefáns (Postulasagan 7:54-60; 12:2). Í öðrum tilvikum ákvað Guð að vernda lærisveininn. Til dæmis, eftir dauða Jakobs postula, ákvað Guð að vernda Pétur postula fyrir sama dauða (Postulasagan 12:6-11). Almennt séð, í biblíulegu samhengi, er vernd þjóns Guðs oft tengd tilgangi hans. Til dæmis, meðan það var í miðri skipbroti, var sameiginleg vernd Páls postula og alls fólksins (Postulasagan 27:23,24). Sameiginleg guðleg vernd var hluti af æðri guðlegum tilgangi, að Páll skyldi bera konungum vitni (Postulasagan 9:15,16).
2 – Þessi spurning um vernd verður að setja í samhengi við tvær áskoranir Satans og einkum í ummælum sínum um ráðvendni Job: « Hefurðu ekki sjálfur búið til limgerði í kringum hann, í kringum húsið hans og allt í kringum hann? » (Jobsbók 1:10). Til að svara spurningunni um ráðvendni varðandi Job og allt mannkynið sýnir þessi áskorun djöfulsins að Guð þurfti að, á hlutfallslegan hátt, fjarlægja vernd sína frá Job, sem gæti líka átt við um mannkynið. Stuttu áður en hann dó sýndi Jesús Kristur, sem vitnaði í Sálm 22:1, að Guð hafði tekið frá sér alla vernd sem leiddi til dauða hans sem fórn (Jóhannes 3:16; Matteus 27:46). En fyrir mannkynið í heild er þessi afturköllun frá vernd Guðs afstæð. Rétt eins og Guð bannaði djöflinum að ögra dauða Job líða, er það augljóst að það sama gildir um allt mannkyn (Matteus 24:22).
3 – Við höfum séð hér að ofan að þjáning getur verið afleiðing af „ófyrirséðum tímum og atburðum“ sem þýðir að fólk getur fundið sig á röngum tíma, á röngum stað (Prédikarinn 9: 11,12). Þannig eru menn almennt ekki verndaðir af Guði gegn afleiðingum þess vals sem Adam tók upphaflega. Maðurinn eldist, veikist og deyr (Rómverjabréfið 5:12). Hann getur verið fórnarlamb slysa eða náttúruhamfara (Rómverjabréfið 8:20; Prédikarabókin inniheldur mjög ítarlega lýsingu á tilgangsleysi lífsins sem óhjákvæmilega leiðir til dauða: « Stærsti hégómi! (…) mesti hégómi! Allt er hégómi!» (Prédikarinn 1:2)).
Að auki verndar Guð ekki menn gegn afleiðingum slæmra ákvarðana þeirra: « Látið ekki blekkjast: Menn villa ekki um fyrir Guði því að það sem maður sáir, það uppsker hann. Sá sem sáir eins og holdið vill uppsker glötun af holdinu en sá sem sáir eins og andinn vill uppsker eilíft líf af andanum“ (Galatabréfið 6:7,8). Ef Guð yfirgaf mannkynið til tilgangsleysis í tiltölulega langan tíma, gerir það okkur kleift að skilja að hann hefur dregið vernd sína til baka frá afleiðingum syndugu ástandi okkar. Auðvitað verða þessar hættulegu aðstæður fyrir allt mannkynið tímabundnar (Rómverjabréfið 8:21). Það er þá sem allt mannkynið, eftir að deilan um djöfulinn er leyst, mun endurheimta velviljaða vernd Guðs í hinni jarðnesku paradís (Sálmur 91:10-12).
Þýðir þetta að eins og er erum við ekki lengur vernduð af Guði hver fyrir sig? Verndin sem Guð veitir okkur er um eilífa framtíð okkar, hvað varðar vonina um eilíft líf, annaðhvort með því að eftirlifandi af þrengingunni miklu eða upprisunni, að svo miklu leyti sem við munum þola allt til enda (Matteus 24:13; Jóhannes. 5:28,29; Postulasagan 24:15; Opinberunarbókin 7:9-17). Að auki sýna Jesús Kristur í lýsingu sinni á tákn síðustu daga (Matteus 24, 25, Markús 13 og Lúkas 21) og Opinberunarbókin (sérstaklega í köflum 6:1-8 og 12:12) að mannkynið myndi ganga í gegnum miklar ógæfur síðan 1914, sem bendir til þess að um tíma myndi Guð ekki vernda það. En Guð hefur ekki yfirgefið okkur án þess að geta verndað okkur hvert fyrir sig með því að beita góðviljaðri leiðsögn hans sem er að finna í Biblíunni, orði hans. Í stórum dráttum hjálpar það að beita meginreglum Biblíunnar til að forðast óþarfa áhættu sem gæti fáránlega stytt líf okkar (Orðskviðirnir 3: 1,2). Við sáum hér að ofan að örlögin eru ekki til. Þess vegna verður beiting meginreglna Biblíunnar, leiðbeiningar Guðs, eins og að líta vandlega til hægri og vinstri áður en farið er yfir götuna til að varðveita líf okkar (Orðskviðirnir 27:12).
Að auki heimtaði Pétur postuli að vera vakandi með tilliti til bænanna: « En endir allra hluta er í nánd. Verið því skynsöm og vakandi fyrir því að biðja » (1. Pétursbréf 4:7). Bæn og hugleiðsla geta verndað andlegt og tilfinningaþrungin jafnvægi okkar (Filippíbréfið 4:6,7; 1. Mósebók 24:63). Sumir telja að þeir hafi verið verndar Guðs einhvern tíma á ævinni. Ekkert í Biblíunni kemur í veg fyrir að þessi óvenjulegi möguleiki sjáist, þvert á móti: « Sannarlega mun ég kunngjöra nafn Jehóva fyrir þér, já, ég mun líkna hverjum ég vil og ég miskunna þeim sem ég mun miskunna » ( 2. Mósebók 33:19). Þessi reynsla varðar einkarétt samband Guðs og þessarar manneskju sem hefði verið vernduð af Guði, það er ekki okkar að dæma: « Hvaða rétt hefur þú til að dæma þjón nokkurs annars? Það er undir húsbónda hans komið hvort hann stendur eða fellur. Og hann mun standa því að Jehóva getur látið hann standa“ (Rómverjabréfið 14:4).
Elsku hvort annað, hjálpið hvert annað
Fyrir lok þjáningarinnar verðum við að elska hvort annað og hjálpa hvert öðru, til þess að draga úr þjáningum í umhverfi okkar: « Ég gef ykkur nýtt boðorð, að þið elskið hver annan. Elskið hver annan eins og ég hef elskað ykkur. Allir munu vita að þið eruð lærisveinar mínir ef þið berið kærleika hver til annars“ (Jóhannes 13:34,35). Lærisveinninn Jakob, hálfbróðir Jesú Krists, skrifaði vel að ást af þessu tagi yrði að steypa með aðgerðum eða frumkvæðum til að hjálpa náunga okkar sem er í neyð (Jakobsbréfið 2:15,16). Jesús Kristur hvatti til að hjálpa þeim sem geta aldrei skilað því til okkar (Lúkas 14:13,14). Með því að gera þetta lánum við Jehóva og hann mun skila okkur því… hundraðfalt (Orðskviðirnir 19:17).
Það er athyglisvert að taka eftir því sem Jesús Kristur nefnir sem miskunnsemi hver mun leyfa okkur að fá samþykki hans eða ekki: « Ég var svangur og þið gáfuð mér að borða, ég var þyrstur og þið gáfuð mér að drekka. Ég var ókunnugur og þið sýnduð mér gestrisni, nakinn og þið klædduð mig. Ég var veikur og þið önnuðust mig. Ég var í fangelsi og þið heimsóttuð mig » (Matteus 25:31-46). Að fæða, gefa að drekka, taka á móti ókunnugum, gefa föt, heimsækja sjúka, heimsækja fanga sem eru fangelsaðir vegna trúar sinnar. Það skal tekið fram að í öllum þessum aðgerðum er enginn verknaður sem gæti talist „trúarlegur“. Af hverju? Jesús Kristur endurtók oft þetta ráð: « Ég vil sjá miskunnsemi en ekki fórnir » (Matteus 9:13; 12:7). Almenna merking orðsins „miskunn“ er samkennd í verki (Þrengri merkingin er fyrirgefning). Við sjáum einhvern í neyð, hvort sem við þekkjum hann eða ekki, og ef við erum fær um það, komum við þeim til hjálpar (Orðskviðirnir 3:27,28).
Fórnin táknar andlegar athafnir sem tengjast tilbeiðslu Guðs. Þó að samband okkar við Guð sé auðvitað mikilvægast, þá sýndi Jesús Kristur að við ættum ekki að nota yfirskin „fórnar“ til að forðast að sýna miskunn. Í vissum kringumstæðum fordæmdi Jesús Kristur suma samtíðarmenn sína sem notuðu yfirskin „fórn“ til að hjálpa ekki öldruðum foreldrum sínum efnislega (Matteus 15:3-9). Í þessu tilfelli er fróðlegt að lesa það sem Jesús Kristur segir við þá sem reyna að fá samþykki hans og munu samt ekki hafa það: « Margir munu segja við mig á þeim degi: ‚Drottinn, Drottinn, spáðum við ekki í þínu nafni, rákum út illa anda í þínu nafni og unnum mörg máttarverk í þínu nafni?‘ » (Matteus 7:22) Ef við berum Matteus 7:21-23 saman við 25:31-46 og Jóhannes 13:34,35, gerum við okkur grein fyrir því að þó að hin andlega „fórn“ sé nátengd miskunn er sú síðarnefnda ekki síður mikilvæg, frá sjónarhóli Jehóva Guð og sonur hans Jesús Kristur (1. Jóhannes 3:17,18; Matteus 5:7).
Lok þjáningarinnar eru mjög nálægt
Við spurningu Habakuks spámanns (1:2-4) varðandi hvers vegna Guð leyfði þjáningu og illsku er hér svarið: « Þá svaraði Drottinn mér og sagði: Skrifa þú vitrunina upp og letra svo skýrt á spjöldin, að lesa megi viðstöðulaust. Því að enn hefir vitrunin sinn ákveðna tíma, en hún skundar að takmarkinu og bregst ekki. Þótt hún dragist, þá vænt hennar, því að hún mun vissulega fram koma og ekki undan líða » (Habakkuk 2:2,3). Hér eru nokkrir biblíutextar um þessa „framtíðarsýn“ vonar sem ekki verður seint:
« Ég sá nýjan himin og nýja jörð, en hinn fyrri himinn og hin fyrri jörð voru horfin og hafið var ekki lengur til. Ég sá líka borgina helgu, hina nýju Jerúsalem, koma niður af himni frá Guði. Hún var búin eins og brúður sem skartar fyrir manni sínum. Þá heyrði ég sterka rödd frá hásætinu sem sagði: „Taktu eftir. Tjald Guðs er hjá mönnunum og hann mun búa hjá þeim og þeir verða fólk hans. Guð sjálfur verður hjá þeim. Hann mun þerra hvert tár af augum þeirra og dauðinn verður ekki til framar. Engin sorg, angistaróp né kvöl verður heldur til. Það sem áður var er horfið“ » (Opinberunarbókin 21:1-4).
« Þá mun úlfurinn búa hjá lambinu og pardusdýrið liggja hjá kiðlingnum, kálfar, ung ljón og alifé ganga saman og smásveinn gæta þeirra. Kýr og birna munu vera á beit saman og kálfar og húnar liggja hvorir hjá öðrum, og ljónið mun hey eta sem naut. Brjóstmylkingurinn mun leika sér við holudyr nöðrunnar, og barnið nývanið af brjósti stinga hendi sinni inn í bæli hornormsins. Hvergi á mínu heilaga fjalli munu menn illt fremja eða skaða gjöra, því að jörðin er full af þekkingu á Jehóva, eins og djúp sjávarins er vötnum hulið » (Jesaja 11:6-9).
« Þá munu augu hinna blindu upp lúkast og opnast eyru hinna daufu. Þá mun hinn halti létta sér sem hjörtur og tunga hins mállausa fagna lofsyngjandi, því að vatnslindir spretta upp í eyðimörkinni og lækir á öræfunum. Sólbrunnar auðnir skulu verða að tjörnum og þurrar lendur að uppsprettum. Þar sem sjakalar höfðust áður við, í bælum þeirra, skal verða gróðrarreitur fyrir sef og reyr » (Jesaja 35:5-7).
« Eigi skal þar framar vera nokkurt ungbarn, er aðeins lifi fáa daga, né nokkurt gamalmenni, sem ekki nái fullum aldri, því að sá er þar ungur maður, sem deyr tíræður, og sá sem ekki nær tíræðisaldri skal álítast einskis verður. Þeir munu reisa hús og búa í þeim, og þeir munu planta víngarða og eta ávöxtu þeirra. Eigi munu þeir reisa og aðrir í búa, eigi munu þeir planta og aðrir eta, því að aldur fólks míns mun vera sem aldur trjánna, og mínir útvöldu skulu sjálfir njóta handaverka sinna. Eigi munu þeir erfiða til ónýtis og eigi börn geta til skammlífis, því að þeir eru kynslóð manna, er Drottinn hefir blessað, og niðjar þeirra verða hjá þeim. Áður en þeir kalla, mun ég svara, og áður en þeir hafa orðinu sleppt, mun ég bænheyra » (Jesaja 65:20-24).
« þá svellur hold hans af æskuþrótti, hann snýr aftur til æskudaga sinna“ (Jobsbók 33:25).
« Jehóva allsherjar mun á þessu fjalli búa öllum þjóðum veislu með krásum, veislu með dreggjavíni, mergjuðum krásum og skírðu dreggjavíni. Og hann mun afmá á þessu fjalli skýlu þá, sem hylur alla lýði, og þann hjúp, sem breiddur er yfir allar þjóðir. Hann mun afmá dauðann að eilífu, og hinn alvaldi Jehóva mun þerra tárin af hverri ásjónu, og svívirðu síns lýðs mun hann burt nema af allri jörðinni, því að Jehóva hefir talað það » (Jesaja 25:6-8).
« Menn þínir, sem dánir eru, skulu lifna, lík þeirra rísa upp. Vaknið og hefjið fagnaðarsöng, þér sem búið í duftinu, því að döggin þín er dögg ljóssins, og jörðin skal fæða þá, sem dauðir eru » (Jesaja 26;19).
« Og margir þeirra, sem sofa í dufti jarðarinnar, munu upp vakna, sumir til eilífs lífs, sumir til smánar, til eilífrar andstyggðar“ (Daníel 12:2).
« Verið ekki undrandi á þessu. Sú stund kemur að allir sem eru í minningargröfunum heyra rödd hans og rísa upp. Þeir sem gerðu hið góða rísa upp til lífs en þeir sem ástunduðu hið illa rísa upp til dóms“ (Jóhannes 5:28,29).
« Og ég hef sömu von og þessir menn, að Guð muni reisa upp bæði réttláta og rangláta“ (Postulasagan 24:15).
Hver er Satan djöfullinn?
Jesús Kristur lýsti djöflinum mjög hnitmiðað: « Hann var morðingi þegar hann hófst handa og var ekki staðfastur í sannleikanum því að sannleikurinn býr ekki í honum. Þegar hann lýgur fer hann að eðli sínu því að hann er lygari og faðir lyginnar“ (Jóhannes 8:44). Satan djöfullinn er ekki abstrakt meginregla hins illa, heldur raunveruleg andleg skepna (Matteus 4:1-11). Sömuleiðis eru illir andar líka englar sem hafa orðið uppreisnarmenn sem hafa fylgt fordæmi djöfulsins (1. Mósebók 6:1-3, til að bera saman við bókstaf Júdasar 6. vers: « Og englana sem gættu ekki upphaflegrar stöðu sinnar heldur yfirgáfu sín réttu heimkynni hefur hann geymt í eilífum fjötrum í niðamyrkri til dómsins á hinum mikla degi“).
Þegar skrifað er „hann stóð ekki fastur í sannleikanum“, sýnir það að Guð skapaði þennan engil án syndar og án ummerki um illsku í hjarta sínu. Þessi engill hafði í upphafi lífs síns „fallegt nafn“ (Prédikarinn 7:1a). Hann stóð þó ekki uppréttur, hann ræktaði stolt í hjarta sínu og með tímanum varð hann „djöfull“, sem þýðir rógberi, og Satan, andstæðingur; gamla fallega nafn hans, góðan orðstír hans, hefur verið skipt út fyrir eilífa svívirðingu. Í spádómi Esekíels (28. kafla), gegn stoltum konungi í Týrus, er greinilega vísað til stolts engilsins sem varð „djöfull“ og „Satans“: « Mannsson, hef upp harmljóð yfir konunginum í Týrus og seg við hann: Svo segir Jehóva Guð: Þú varst ímynd innsiglishrings, fullur af speki og fullkominn að fegurð! Þú varst í Eden, aldingarði Guðs, þú varst þakinn alls konar dýrum steinum: karneól, tópas, jaspis, krýsolít, sjóam, onýx, safír, karbunkul, smaragð, og umgjörðir þínar og útflúr var gjört af gulli. Daginn, sem þú varst skapaður, var það búið til. Ég hafði skipað þig verndar-kerúb, þú varst á hinu heilaga goðafjalli, þú gekkst innan um glóandi steina. Þú varst óaðfinnanlegur í breytni þinni frá þeim degi, er þú varst skapaður, þar til er yfirsjón fannst hjá þér“ (Esekíel 28:12-15). Með ranglæti sínu í Eden varð hann „lygari“ sem olli dauða allra afkomenda Adams (1. Mósebók 3; Rómverjabréfið 5:12). Sem stendur er það Satan djöfullinn sem stjórnar heiminum: « Nú verður þessi heimur dæmdur, nú verður stjórnanda þessa heims kastað út“ (Jóhannes 12:31; Efesusbréfið 2:2; 1. Jóhannes 5:19).
Satan djöfullinn verður eyðilagður til frambúðar: « Guð, sem veitir frið, mun bráðlega kremja Satan undir fótum ykkar“ (1. Mósebók 3:15; Rómverjabréfið 16:20).
Léigh an Bíobla go laethúil. Tá ailt oideachasúla Bíobla san ábhar seo i mBéarla, i bhFraincis, i Spáinnis agus i bPortaingéilis (bain úsáid as Google Translate chun ceann de na teangacha seo a roghnú, chomh maith leis an teanga is rogha leat, chun ábhar na n-alt seo a thuiscint).
Biblían er orð Guðs sem leiðbeinir okkur og ráðleggur okkur í þeim ákvörðunum sem við verðum að taka daglega. Eins og ritað er í þessum sálmi getur orð hans verið lampi fóta okkar og í ákvörðunum okkar.
Biblían er opið bréf skrifað til karla, kvenna og barna, innblásið af Guði. Hann er náðugur; hann þráir hamingju okkar. Með því að lesa Orðskviðina, Prédikarann eða Fjallræðuna (í Matteusi, kafla 5 til 7) finnum við ráð frá Kristi um að eiga góð sambönd við Guð og við náunga okkar, sem getur verið faðir, móðir, barn eða annað fólk. Með því að læra þessi ráð sem rituð eru í biblíubókum og bréfum, svo sem postulanna Páls, Péturs, Jóhannesar og lærisveinanna Jakobs og Júdasar (hálfbræðra Jesú), eins og ritað er í Orðskviðunum, munum við halda áfram að vaxa í visku bæði frammi fyrir Guði og meðal manna, með því að fylgja henni í framkvæmd.
Í þessum sálmi segir að orð Guðs, Biblían, geti verið ljós á vegi okkar, það er að segja fyrir stóru andlegu stefnuna í lífi okkar. Jesús Kristur sýndi meginstefnuna hvað varðar von, að öðlast eilíft líf: „Þetta er hið eilífa líf að þeir þekkja þig, hinn eina sanna Guð, og þann sem þú sendir, Jesú Krist“ (Jóhannes 17:3). Sonur Guðs talaði um von um upprisu og reisti jafnvel upp nokkra einstaklinga á meðan hann starfaði. Sú stórkostlegasta var upprisa vinar síns, Lasarusar, sem hafði verið látinn í þrjá daga, eins og skráð er í Jóhannesarguðspjalli (11:34-44).
Þessi vefsíða um Biblíuna inniheldur nokkrar biblíugreinar á því tungumáli sem þú velur. Hins vegar, aðeins á ensku, spænsku, portúgölsku og frönsku, eru til tugir fræðandi biblíugreina sem eru hannaðar til að hvetja þig til að lesa Biblíuna, skilja hana og fara eftir henni, með það að markmiði að lifa (eða halda áfram að lifa) hamingjusömu lífi, með trú á von um eilíft líf (Jóhannes 3:16, 36). Það er til biblía á netinu á því tungumáli sem þú velur og tenglar á þessar greinar eru neðst á síðunni (skrifaðar á ensku. Til að þýða hana sjálfvirkt er hægt að nota Google Translate).
Léigh an Bíobla go laethúil. Tá ailt oideachasúla Bíobla san ábhar seo i mBéarla, i bhFraincis, i Spáinnis agus i bPortaingéilis (bain úsáid as Google Translate chun ceann de na teangacha seo a roghnú, chomh maith leis an teanga is rogha leat, chun ábhar na n-alt seo a thuiscint).
• Jeesus Kristus on ainoa Jumalan Poika siinä mielessä, jonka Jumala loi suoraan: « ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” He sanoivat: ”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, jotkut taas Jeremian tai jonkun profeetoista.” Hän sanoi heille: ”Entä kenen te itse sanotte minun olevan?” Vastaukseksi Simon Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hänelle sen johdosta: ”Onnellinen olet sinä, Simon, Joonan poika, koska liha ja veri ei paljastanut sitä sinulle, vaan minun Isäni, joka on taivaissa » (Matteus 16: 13-17, Johannes 1: 1-3) (The Commemoration of the Death of Jesus Christ (Luke 22:19)). Jeesus Kristus ei ole Kaikkivaltias Jumala eikä hän ole osa kolminaisuutta.
• Pyhä Henki on Jumalan aktiivinen voima. Hän ei ole henkilö, vaan persoonaton voima: « Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi » (Apostolien teot 2: 3). Pyhä Henki ei ole osa kolminaisuutta.
• Raamattu on Jumalan sana: « Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön » (2. Timoteukselle 3: 16,17). Meidän täytyy lukea se, tutkia sitä ja soveltaa sitä elämäämme (Psalmit 1: 1-3) (Reading and Understanding the Bible (Psalms 1:2, 3)).
• Vain usko Kristuksen uhraukseen mahdollistaa syntien anteeksiantamisen kuolleiden parantumisen ja ylösnousemuksen: « Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä » (Johannes 3:16, Matteus 20:28).
• Jumalan valtakunta on taivaaseen perustettu taivaallinen hallitus, joka on perustettu vuonna 1914 ja jonka kuningas on Jeesuksen Kristuksen kanssa 144 000 kuningasta ja papista, jotka muodostavat « Uuden Jerusalemin », Kristuksen morsiamen. Taivainen hallitus lopettaa nykyisen ihmisvallan suuren ahdistuksen aikana ja luo itsensä maapallolle: « Ja noiden kuninkaiden päivinä taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle. Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti » (Ilmestys 12: 7-12, 21: 1-4, Matteus 6: 9,10, Daniel 2:44) (The End of Globalism and Patriotism; The 144,000 Tribes).
• Kuolema on elämän vastakohta. Sielu kuolee ja henki (elämänvoima) katoaa: « Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu. Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät » (Psalmit 146: 3,4, Saarnaaja 3:19,20, 9:5,10).
• Vain 144 000 ihmistä kulkee taivaaseen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ilmestyskirjassa 7: 9-17 mainitut suuri joukko ovat niitä, jotka selviytyvät suuresta ahdistuksesta ja elävät ikuisesti maanpäällisessä paratiisissa: « Ja minä kuulin sinetöityjen luvun, sataneljäkymmentäneljätuhatta, sinetöidyt kaikista Israelin poikien heimoista. (…) Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin, ja heidän käsissään oli palmunoksia. (…) Niin minä sanoin hänelle viipymättä: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä » (Ilmestys 7: 3-8; 14: 1-5; 7:9-17) (The Book of Apocalypse – The Great Crowd Coming from the Great Tribulation (Apocalypse 7:9-17)).
• Elämme viimeiset päivän, joka päättyy suuresta ahdistuksesta (Matteus 24,25, Mark 13, Luukas 21, Ilmestys 19: 11-21). Kristuksen läsnäolo (Parousia) on alkanut näkyvästi vuodesta 1914 ja päättyy tuhansien vuosien päästä: « Hänen istuessaan Öljyvuorella opetuslapset tulivat hänen luokseen yksityisesti ja sanoivat: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki? » (Matteus 24: 3) (The Great Tribulation Will Take Place In Only One Day (Zechariah 14:16)).
• Paratiisi on maan päällä: « Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet » (Jesaja 11, 35, 65, Ilmestys 21: 1-5).
• Vaikeus valtuutus : Tämä antoi vastauksen paholaisen haasteeseen Jehovan todellisen itsemääräämisoikeuden legitimiteetille (1. Mooseksen 3: 1-6). Ja myös antaakseni vastaus Paholaisen syytökselle ihmisolentojen koskemattomuudesta (Job 1: 7-12, 2: 1-6). Se ei ole Jumala, joka aiheuttaa kärsimystä, Hän sallii sen (Jaakobin 1: 13). Kärsimyksiä ovat seurausta neljästä tekijästä: Saatana voi olla yksi, joka aiheuttaa kärsimystä (mutta ei aina) (Job 1: 7-12; 2: 1-6). Kärsimys on seurausta Aadamin synnintekijän yleisestä tilasta, joka johtaa meidät vanhuuteen, sairauteen ja kuolemaan (Roomalaisille 5:12, 6:23). Kipu voi johtua huonosta ihmisen päätöksistä (meidän tai muiden ihmisten) koska syntisyytemme periytyvät Adam (5. Mooseksen 32: 5; 7:19). Kärsimys voi johtua « odottamattomista ajoista ja tapahtumista », jotka aiheuttavat henkilön väärässä paikassa väärään aikaan (Saarnaaja 9:11). Kohtalo ei ole Raamatun opetusta, emme ole « varten » tehdä hyvää tai pahaa, mutta sen perusteella vapaan tahdon, päätämme tehdä « hyvä » tai « paha » ( 5. Mooseksen 30:15).
• Meidän on toimittava Jumalan valtakunnalle (Matt. 28: 19,20). Tämä kiinteä kanta kuningaskunnan hyväksi on julkisesti osoitettu julistamalla säännöllisesti hyvä uutinen (Matt. 24:14) (The Preaching of the Good News and the Baptism (Matthew 24:14)).
Kielletty Raamatussa
Hate on kielletty: « Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä » (1. Johanneksen 3:15). Murha ovat kiellettyjä henkilökohtaisista syistä uskonnollisen isänmaallisuuden tai valtion isänmaallisuuden vuoksi: « Sitten Jeesus sanoi hänelle: « Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat » (Matteus 26:52). Varkaus on kielletty: « Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää, jotta hänellä olisi jotakin annettavaa tarpeessa olevalle » (Efesolaisille 4:28). Valehtelu on kielletty: « Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen » (Kolossalaisille 3: 9).
Muut kiellot:
« Siksi minun ratkaisuni on, ettei tule vaivata niitä kansakunnista olevia, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille tulee kirjoittaa, että he karttavat epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä verta » (Apostolien teot 15:19,20,28,29).
Asiat, joita epäjumalat ovat tahraantuneet: Nämä ovat « asioita », jotka liittyvät uskonnollisiin käytäntöihin, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, pakanallisten juhlapäivien. Tämä voi olla uskonnollisia rituaaleja ennen teurastusta tai lihan syömistä: « Syökää yhä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi, sillä ”Jehovan on maa ja kaikki, mitä siinä on”. Jos joku ei-uskovista kutsuu teitä ja te tahdotte mennä, niin ryhtykää syömään kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantuntonne vuoksi. Mutta jos joku sanoisi teille: ”Tämä on uhriksi uhrattua”, niin jättäkää syömättä sen henkilön vuoksi, joka toi sen ilmi, ja omantunnon vuoksi. Sanon: ”Omantunnon”, en sinun, vaan tuon toisen. Sillä miksi toisen omantunnon pitäisi tuomita minun vapauteni? Jos minä otan osaa kiitoksin, niin miksi minua herjataan siitä, mistä minä kiitän? » (1. Korinttilaisille 10:25-30).
Uskonnolliset käytännöt, jotka Raamattu tuomitsee: « Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa. Sillä mitä yhteyttä on vanhurskaudella ja laittomuudella? Tai mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta+ uskollisella on ei-uskovan kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala sanoi: ”Minä asun heidän keskuudessaan ja vaellan heidän joukossaan, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan minun kansani.” ”’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’”; ”’ja minä otan teidät vastaan.’” ”’Ja minä tulen olemaan teille isänä, ja te tulette olemaan minulle poikina ja tyttärinä’, sanoo Jehova, Kaikkivaltias » (2. Korinttilaisille 6:14-18).
Älä harjoita epäjumalanpalvelusta. On tarpeen tuhota kaikki epäjumalatut esineet tai kuvat, ristit, patsaat uskonnollisiin tarkoituksiin (Matteus 7: 13-23). Älä käytä spiritismi: jumaluus, taika, astrologia … Meidän on tuhottava kaikki okkultismin suhteen liittyvät asiat (Apostolien teot 19:19, 20).
Ei pidä osallistua uskonnollisiin juhliin, jotka eivät noudata raamatullisia periaatteita (1. Korinttilaisille 10: 20-22). Älä katso elokuvia tai pornografisia tai väkivaltaisia ja halventavia kuvia. Pidättämästä uhkapeliä, huumeiden käyttöä, kuten marihuanaa, beteliä, ylimääräistä alkoholia, juopumusta, orgies: « Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne » (Roomalaisille 12:1; Matteus 5: 27-30; Psalmit 11: 5).
Seksuaalinen moraalittomuus: aviorikos, pois avioliitosta sukupuoli (miehet / naiset), mies- ja naispuolinen homoseksuaalisuus, seksuaalinen käyttäytyminen perverssi: « Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa » (1. Korinttilaisille 6:9,10). « Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat » (Heprealaisille 13:4).
Raamattu tuomitsee moniavioisuus, joku tässä tilanteessa oleva mies, joka haluaa tehdä Jumalan tahdon, on säännellä tilannettaan pysymällä vain ensimmäisen vaimonsa kanssa, jonka kanssa hän on naimisissa (1 Timoteus 3: 2 « yhden vaimon mies »). Itsetyydytys on kielletty Raamatussa: « Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen katsoen, joka on epäjumalanpalvelusta » (Kolossalaisille 3:5).
Raamatun kaikki tuomitut asiat eivät ole kirjoitettuja tässä Raamatun tutkimuksessa. Kristillinen, joka on saavuttanut kypsyyden ja hyvän tietämyksen raamatullisista periaatteista, tietää eron « hyvän » ja « pahan » välillä, vaikka sitä ei suoraan kirjoitettu Raamatussa: « Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän » (Heprealaisille 5:14) (Achieving Spiritual Maturity (Hebrews 6:1)).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
« Jeesus teki myös paljon muuta. Jos kaikki yksityiskohdat joskus kirjoitettaisiin muistiin, luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan » (Johannes 21:25)
Jeesus Kristus ja ensimmäinen ihme, joka on kirjoitettu Johanneksen evankeliumissa, hän muuttaa veden viiniksi: « Kaksi päivää myöhemmin oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa oli kutsuttu häihin. Kun viini oli lopussa, Jeesuksen äiti sanoi hänelle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi meidän pitäisi olla siitä huolissamme, nainen? Minun hetkeni ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Tehkää kaikki, mitä hän teille sanoo.” Siellä oli kuusi kivistä vesiruukkua, niin kuin juutalaisten puhdistautumissääntöjen mukaan vaadittiin. Jokaiseen niistä mahtui kaksi tai kolme nestemitallista. Jeesus sanoi heille: ”Täyttäkää ruukut vedellä.” He täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi heille: ”Ottakaa sitä ja viekää juhlien valvojalle.” Niin he veivät. Juhlien valvoja maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi. Koska hän ei tiennyt, mistä se oli peräisin (vaikka vettä ottaneet palvelijat tiesivät), hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi hänelle: ”Kaikki muut laittavat tarjolle ensin hyvän viinin ja huonompilaatuisen sitten, kun väki humaltuu. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen ensimmäinen ihme, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Näin hän ilmaisi loistokkaan voimansa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen » (Johannes 2:1-11).
Jeesus Kristus parantaa kuninkaan palvelijan pojan: « Sitten hän tuli jälleen Galilean Kaanaan, jossa hän oli muuttanut veden viiniksi. Siellä oli eräs kuninkaan palvelija, jonka poika oli sairaana Kapernaumissa. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan mies meni hänen luokseen ja pyysi häntä tulemaan mukaansa ja parantamaan hänen poikansa, koska tämä oli kuolemaisillaan. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Te uskotte vain, jos näette merkkejä ja ihmeitä.” Kuninkaan palvelija sanoi hänelle: ”Herra, tule ennen kuin lapseni kuolee.” Jeesus sanoi: ”Lähde matkaan. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus sanoi hänelle, ja lähti. Hänen ollessaan matkalla hänen orjansa tulivat häntä vastaan ja kertoivat, että hänen poikansa oli elossa. Hän kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua. He vastasivat: ”Kuume lähti eilen seitsemännellä tunnilla.” Silloin isä tiesi, että se oli tapahtunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus oli sanonut hänelle: ”Poikasi elää.” Niinpä hän ja koko hänen perheensä uskoivat. Tämä oli toinen ihme, jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan » (Johannes 4:46-54).
Jeesus Kristus parantaa demonin riivaaman miehen Kapernaumissa: « Hän meni sitten alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin. Hän opetti kansaa sapattina, ja ihmiset olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetustavastaan, koska hän puhui arvovaltaisesti. Synagogassa oli mies, jossa oli henki, epäpuhdas demoni, ja hän huusi suureen ääneen: ”Aah! Mitä sinä meistä haluat, Jeesus Nasaretilainen? Tulitko tuhoamaan meidät? Tiedän tarkalleen, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä.” Jeesus kuitenkin nuhteli demonia: ”Ole hiljaa ja tule ulos hänestä!” Paiskattuaan miehen heidän keskelleen demoni tuli ulos hänestä vahingoittamatta häntä. Tällöin he kaikki hämmästyivät ja alkoivat sanoa toisilleen: ”Mitä puhetta tämä oikein on? Hänellä on valtaa ja voimaa käskeä epäpuhtaita henkiä, ja he tulevat ulos!” Uutiset hänestä levisivät seudun joka kolkkaan » (Luukas 4:31-37).
Jeesus Kristus ajaa ulos demoneja Gadarenien maassa (nykyään Jordaniassa, Jordanin itäosassa, lähellä Tiberiasjärveä): « Kun hän saapui järven toiselle puolelle gadaralaisten alueelle, häntä vastaan tuli haudoilta kaksi demonien riivaamaa miestä. He olivat niin raivokkaita, ettei kukaan uskaltanut kulkea ohi sitä tietä. He huusivat: ”Mitä sinä meistä haluat, Jumalan Poika? Tulitko tänne piinaamaan meitä ennen määräaikaa?” Kaukana heistä oli suuri sikalauma laitumella. Niin demonit alkoivat pyytää häneltä: ”Jos ajat meidät ulos, lähetä meidät sikalaumaan.” Hän sanoi: ”Menkää!” Silloin demonit tulivat ulos ja menivät sikoihin, ja koko lauma syöksyi jyrkänteeltä järveen ja hukkui. Paimenet kuitenkin pakenivat, ja mentyään kaupunkiin he kertoivat kaiken, myös sen, mitä oli tapahtunut demonien riivaamille miehille. Silloin koko kaupunki lähti Jeesusta vastaan, ja nähdessään hänet he kehottivat häntä lähtemään pois heidän seudultaan » (Matteus 8:28-34).
Jeesus Kristus parantaa apostolin Pietarin kaunis äiti: « Tultuaan Pietarin taloon Jeesus näki hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa. Jeesus kosketti naisen kättä, ja kuume lähti hänestä. Sitten hän nousi ylös ja alkoi palvella Jeesusta » (Matteus 8:14,15).
Jeesus Kristus parantaa halvaantuneen miehen oikealla kädellään: « Eräänä toisena sapattina hän meni synagogaan ja alkoi opettaa. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jeesusta tarkasti silmällä nähdäkseen, parantaisiko hän sapattina, jotta he saisivat tilaisuuden syyttää häntä. Hän tiesi kuitenkin, mitä he ajattelivat, ja sanoi siksi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: ”Nouse ja asetu seisomaan keskelle.” Mies nousi ja asettui seisomaan. Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kysyn teiltä: onko sapattina lupa tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa vai tappaa?” Katsottuaan ympärilleen heihin kaikkiin hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies teki niin, ja hänen kätensä palautui ennalleen. Mutta he raivostuivat silmittömästi ja alkoivat puhua keskenään siitä, mitä tekisivät Jeesukselle » (Luukas 6:6-11).
Jeesus Kristus parantaa miehen, joka kärsii turvotus (liiallinen nesteen kertyminen kehoon): « Kerran sapattina Jeesus meni erään fariseusten johtajan taloon syömään ateriaa, ja siellä olevat pitivät häntä tarkasti silmällä. Hänen edessään oli mies, joka sairasti vesipöhöä. Niin Jeesus kysyi lainoppineilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” Mutta he eivät sanoneet mitään. Silloin hän tarttui mieheen kädellään, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän sanoi heille: ”Jos jonkun poika tai sonni putoaa kaivoon sapattipäivänä, kuka teistä ei heti vedä sitä ylös?” He eivät pystyneet vastaamaan tähän » (Luukas14:1-6).
Jeesus Kristus parantaa sokean: « Kun lähestyi Jerikoa, eräs sokea mies istui tien varrella ja kerjäsi. Koska kuuli ohi joukon, hän alkoi kysyä, mitä se tarkoitti. ilmoitti hänelle: ”Kun Jeesus sitten oli lähestymässä Jerikoa, eräs sokea mies istui tien vieressä kerjäämässä. Koska mies kuuli ihmisjoukon kulkevan ohi, hän alkoi kysellä, mitä tapahtui. Hänelle kerrottiin: ”Jeesus Nasaretilainen on menossa ohi!” Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” Edellä kulkevat alkoivat nuhdella häntä, ja he käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi yhä kovemmin: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” Silloin Jeesus pysähtyi ja käski tuoda miehen luokseen. Kun hän oli tullut lähelle, Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän sanoi: ”Herra, anna minun saada näköni takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi takaisin. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.” Samassa hän sai näkönsä takaisin, ja hän alkoi seurata Jeesusta ja kiittää Jumalaa. Myös kaikki, jotka näkivät sen, ylistivät Jumalaa » (Luukas 18:35-43).
Jeesus Kristus parantaa kaksi sokeaa: « Kun Jeesus jatkoi matkaa, häntä seurasi kaksi sokeaa miestä, jotka huusivat: ”Ole meille armollinen, Daavidin Poika.” Hänen mentyään taloon sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että voin tehdä tämän?” He vastasivat hänelle: ”Uskomme, Herra.” Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” Niin heidän silmänsä alkoivat nähdä. Lisäksi Jeesus varoitti heitä ankarasti: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä.” Mentyään ulos he kuitenkin kertoivat hänestä koko sillä seudulla » (Matteus 9:27-31).
Jeesus Kristus parantaa kuuron mykän: “Kun Jeesus palasi Tyroksen seudulta, hän meni Sidonin ja Dekapoliin seudun kautta Galileanjärvelle. Täällä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin hartaasti laittamaan kätensä miehen päälle. Jeesus vei hänet syrjään, erilleen ihmisjoukosta. Sitten hän pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Hän katsoi ylös taivaaseen, huokaisi syvään ja sanoi hänelle: ”Effata”, toisin sanoen ”Aukene”. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen puhevaikeutensa hävisi, ja hän alkoi puhua normaalisti. Sen jälkeen Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he sitä julistivat. He olivat tosiaankin äärimmäisen hämmästyneitä ja sanoivat: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän saa jopa kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan.” » (Markus 7:31-37).
Jeesus Kristus parantaa spitaalisen: « Hänen luokseen tuli myös spitaalinen mies, joka esitti hänelle hartaan pyynnön, jopa polvistui, ja sanoi hänelle: ”Jos vain haluat, sinä voit puhdistaa minut.” Tällöin Jeesus liikuttui säälistä, ja hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi hänelle: ”Minä haluan! Puhdistu.” Heti spitaali hävisi miehestä, ja hän puhdistui » (Markus 1:40-42).
Kymmenen spitaalisen parantaminen: « Ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki Samarian ja Galilean välisellä alueella. Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. He jäivät kuitenkin seisomaan jonkin matkan päähän. He huusivat: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!” Kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Ollessaan matkalla he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin ja ylisti Jumalaa suureen ääneen. Hän kumartui maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Hän oli muuten samarialainen. Silloin Jeesus sanoi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat? Eikö kukaan muu kääntynyt takaisin antamaan kunniaa Jumalalle kuin tämä vieraaseen kansaan kuuluva mies?” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde matkaan. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.” » (Luukas 17:11-19).
Jeesus Kristus parantaa halvaantuneen: « Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin luona allas, jonka heprealainen nimi on Betsata ja johon kuuluu viisi pylväskäytävää. Niissä makasi joukko sairaita, sokeita, rampoja ja sellaisia, joiden raajat olivat surkastuneet. Siellä oli mies, joka oli ollut sairas 38 vuotta. Jeesus näki miehen makaavan siellä, ja koska hän tiesi, että tämä oli ollut sairas jo kauan, hän kysyi mieheltä: ”Haluatko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi on kuohutettu, vaan kun minä olen menossa sinne, joku toinen astuu alas ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse! Ota makuualustasi* ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, ja hän otti makuualustansa* ja alkoi kävellä. Se päivä oli sapatti » (Johannes 5:1-9).
Jeesus Kristus parantaa epilepsian: “Kun he lähestyivät ihmisjoukkoa, Jeesuksen luo tuli mies, joka polvistui hänen eteensä ja sanoi: ”Herra, ole armollinen pojalleni, koska hänellä on epilepsia ja hän on hyvin sairas. Hän kaatuu usein tuleen ja usein veteen. Minä toin hänet sinun opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä.” Jeesus sanoi: ”Voi tätä kieroutunutta sukupolvea, jolla ei ole uskoa! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä? Tuokaa hänet tänne minun luokseni.” Sen jälkeen Jeesus nuhteli demonia, ja demoni tuli ulos pojasta, ja sillä hetkellä poika parantui. Ollessaan sitten keskenään opetuslapset tulivat kysymään Jeesukselta: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan demonia ulos?” Hän sanoi heille: ”Koska teillä on niin vähän uskoa. Minä vakuutan teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.” » (Matteus 17:14-20).
Jeesus Kristus tekee ihmeen tietämättä sitä: « Jeesuksen ollessa matkalla ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään. Siellä oli eräs nainen, jolla oli ollut verenvuotoa 12 vuotta, eikä kukaan ollut pystynyt parantamaan häntä. Hän lähestyi Jeesusta takaa ja kosketti hänen päällysvaatteensa reunusta, ja heti hänen verenvuotonsa tyrehtyi. Niin Jeesus kysyi: ”Kuka kosketti minua?” Kun he kaikki kielsivät sen, Pietari sanoi: ”Opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja tungeksivat päällesi.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku kosketti minua, sillä minä tiedän, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen näki, ettei ollut jäänyt huomaamatta, hän tuli vapisten, polvistui Jeesuksen eteen ja kertoi kaikkien ihmisten edessä, miksi hän oli koskettanut häntä ja miten hän oli heti parantunut. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa.” » (Luukas 8:42-48).
Jeesus Kristus parantaa kaukaa: « Kun hän oli sanonut kaiken tämän ihmisjoukoille, hän meni Kapernaumiin. Erään upseerin orja, jota upseeri arvosti, oli vakavasti sairas ja lähellä kuolemaa. Kuultuaan Jeesuksesta upseeri lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi ja parantaisi hänen orjansa. He tulivat Jeesuksen luo ja alkoivat pyytää häneltä hyvin hartaasti: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän, sillä hän rakastaa kansaamme ja juuri hän rakensi synagogamme.” Niin Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän ei ollut enää kaukana talosta, upseerin lähettämät ystävät tulivat sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaudu, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Siksi en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin tullut luoksesi. Mutta sano vain sana, niin palvelijani paranee. Minutkin on asetettu toisten vallan alaisuuteen, ja minulla on sotilaita alaisinani. Kun sanon yhdelle: ’Mene!’, niin hän menee, ja toiselle: ’Tule!’, niin hän tulee, ja orjalleni: ’Tee tämä!’, niin hän tekee sen.” Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi. Hän kääntyi häntä seuraavan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: ”Minä sanon teille: en ole havainnut edes israelilaisten keskuudessa näin suurta uskoa.” Kun upseerin lähettämät miehet palasivat taloon, he näkivät orjan olevan aivan terve » (Luukas 7:1-10).
Jeesus Kristus on parantanut vammaisen naisen 18 vuoden ajan: « Sapattina hän oli opettamassa eräässä synagogassa. Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkoutta aiheuttava henki 18 vuotta. Nainen oli koukistunut kaksin kerroin eikä pystynyt lainkaan suoristautumaan. Kun Jeesus näki naisen, hän puhutteli tätä ja sanoi: ”Nainen, olet vapaa heikkoudestasi.” Hän laittoi kätensä naisen päälle, ja samassa tämä suoristautui ja alkoi ylistää Jumalaa. Synagogan esimies kuitenkin vihastui siitä, että Jeesus paransi sapattina, ja sanoi ihmisjoukolle: ”On kuusi päivää, joina tehdään työtä. Tulkaa siis silloin parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.” Mutta Herra vastasi hänelle: ”Tekopyhät, eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä juomaan? Eikö tämä nainen, joka on Abrahamin tytär ja jota Saatana piti sidottuna 18 vuotta, pitänytkin päästää tästä siteestä sapattipäivänä?” Kun hän sanoi tämän, kaikkia hänen vastustajiaan alkoi hävettää, mutta koko ihmisjoukko alkoi iloita kaikista suurenmoisista teoista, joita hän teki » (Luukas 13:10-17).
Jeesus Kristus parantaa foinikialaisen naisen tyttären: « Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Silloin eräs tuolta seudulta oleva foinikialainen nainen tuli ja huusi: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Demoni riivaa julmasti tytärtäni.” Jeesus ei kuitenkaan vastannut hänelle sanaakaan. Niinpä hänen opetuslapsensa tulivat ja alkoivat pyytää häneltä: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän perässämme.” Hän vastasi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo.” Mutta nainen tuli, kumarsi hänelle syvään ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Vastaukseksi hän sanoi: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.” Nainen sanoi: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koiratkin muruja, joita putoaa niiden isäntien pöydältä.” Silloin Jeesus vastasi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen. Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Hänen tyttärensä parani sillä hetkellä » (Matteus 15:21-28).
Jeesus Kristus rauhoittaa myrskyä: « Jeesus astui veneeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Myöhemmin järvellä nousi niin kova myrsky, että aallot löivät veneen yli. Hän kuitenkin nukkui. Silloin he menivät herättämään hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me kuolemme!” Mutta hän sanoi heille: ”Miksi olette niin peloissanne,* te heikkouskoiset?” Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja järveä, ja tuli aivan tyyni. He olivat ihmeissään ja sanoivat: ”Kuka tämä mies oikein on? Tuuli ja järvikin tottelevat häntä” (Matteus 8:23-27). Tämä ihme osoittaa, että maallisessa paratiisissa ei enää ole myrskyjä tai tulvia, jotka aiheuttavat katastrofeja.
Jeesus Kristus kävelee merellä: « Lähetettyään ihmisjoukot pois hän nousi yksinään vuorelle rukoilemaan. Kun tuli ilta, hän oli siellä yksin. Vene oli nyt jo monen sadan metrin päässä rannasta ja kamppaili aallokossa, koska oli vastatuuli. Mutta neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslasten luo kävellen veden päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he hätääntyivät ja sanoivat: ”Se on aave!” Ja he huusivat pelosta. Mutta Jeesus sanoi heti heille: ”Olkaa rohkeita! Minä se olen. Älkää pelätkö.” Pietari vastasi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Hän sanoi: ”Tule!” Silloin Pietari astui veneestä ja lähti kävelemään vettä pitkin kohti Jeesusta. Katsellessaan myrskyä hän kuitenkin pelästyi, ja kun hän alkoi vajota, hän huusi: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä heikkouskoinen, miksi aloit epäillä?” Heidän päästyään veneeseen myrskytuuli laantui. Silloin veneessä olevat kumarsivat hänelle syvään ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” » (Matteus 14:23-33).
Ihmeellinen persikka: « Kerran kun Jeesus seisoi Gennesaretinjärven rannalla, ihmisjoukko tungeksi hänen ympärillään kuullakseen Jumalan sanaa. Hän näki järven rannassa kaksi venettä, mutta kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Astuttuaan toiseen veneistä hän pyysi Simonia, jonka vene se oli, lähtemään vähän ulommaksi rannasta. Sitten hän istui ja alkoi opettaa ihmisjoukkoja veneestä käsin. Lakattuaan puhumasta hän sanoi Simonille: ”Lähde sinne, missä on syvää, ja laskekaa verkkonne apajalle.” Simon kuitenkin vastasi: ”Opettaja, olemme tehneet kovasti työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot.” Kun he tekivät näin, he saivat niin paljon kaloja, että heidän verkkonsa alkoivat repeillä. Silloin he viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan tulemaan apuun. Kun nämä tulivat, he täyttivät molemmat veneet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Tämän nähdessään Simon Pietari polvistui Jeesuksen jalkojen eteen ja sanoi: ”Lähde minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies.” Sekä Simon että hänen kanssaan olevat olivat näet suunniltaan hämmästyksestä saamansa kalansaaliin takia, ja samoin olivat Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin liikekumppaneita. Mutta Jeesus sanoi Simonille: ”Lakkaa pelkäämästä. Tästä lähtien saat saaliiksi ihmisiä.” Niin he toivat veneet takaisin maihin, jättivät kaiken ja seurasivat häntä » (Luukas 5:1-11).
Jeesus Kristus moninkertaistaa leivät: « Tämän jälkeen Jeesus lähti Galilean- eli Tiberiaanjärven toiselle puolelle. Suuri joukko ihmisiä seurasi häntä jatkuvasti, koska he näkivät ihmeet, joita hän teki parantaessaan sairaita. Niin Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslastensa kanssa. Pesah, juutalaisten juhla, oli lähellä. Kun Jeesus nosti katseensa ja näki suuren ihmisjoukon tulevan luokseen, hän sanoi Filippukselle: ”Mistä me ostamme leipää, niin että nämä ihmiset saisivat syötävää?” Jeesus kuitenkin sanoi tämän koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: ”200 denaarillakaan ei saa niin paljon leipää, että siitä riittäisi jokaiselle edes vähän.” Yksi hänen opetuslapsistaan, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi hänelle: ”Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta eihän näistä riitä niin monelle.” Jeesus sanoi: ”Pyytäkää ihmisiä istumaan.” Siellä kasvoi paljon ruohoa, joten ihmiset asettuivat istumaan. Paikalla oli noin 5 000 miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakeli ne siellä istuville. Hän teki samoin myös pienille kaloille, ja jokainen sai niin paljon kuin halusi. Kun he olivat syöneet kyllikseen, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään mene hukkaan.” Niinpä he keräsivät palaset, jotka viidestä ohraleivästä olivat jääneet syömättä, ja niitä tuli 12 täyttä korillista. Kun ihmiset näkivät hänen tekemänsä ihmeen, he sanoivat: ”Tämä on varmasti se profeetta, jonka piti tulla maailmaan.” Koska Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat tulla ja tehdä hänestä väkisin kuninkaan, hän vetäytyi jälleen vuorelle yksinäisyyteen » (Johannes 6:1-15). Ruokaa on runsaasti kaikkialla maailmassa (Psalmit 72:16; Jesaja 30:23).
Jeesus Kristus elvyttää lesken pojan: « Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa ja suuri ihmisjoukko kulkivat hänen kanssaan. Kun hän tuli lähelle kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli lisäksi leski. Hänen kanssaan oli myös suuri joukko kaupungin asukkaita. Kun Herra näki naisen, hänen tuli tätä sääli, ja hän sanoi naiselle: ”Lakkaa itkemästä.” Sen jälkeen hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, ja kantajat seisahtuivat. Sitten hän sanoi: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!” Kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet hänen äidilleen. Silloin pelko valtasi heidät kaikki, ja he alkoivat ylistää Jumalaa sanoen: ”Suuri profeetta on ilmaantunut keskuuteemme” ja ”Jumala on kohdistanut huomionsa kansaansa.” Uutinen siitä, mitä hän oli tehnyt, levisi kaikkialle Juudeaan ja koko sille seudulle » (Luukas 7:11-17).
Jeesus Kristus elvyttää ylös Jairuksen tyttären: « Hänen vielä puhuessaan tuli eräs synagogan esimiehen edustaja ja sanoi: ”Tyttäresi on kuollut. Älä vaivaa Opettajaa enää kauempaa.” Tämän kuultuaan Jeesus vastasi hänelle: ”Älä pelkää. Usko vain, niin hän pelastuu.” Kun hän saapui talolle, hän ei antanut kenenkään muun tulla sisään kanssaan kuin Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Kaikki itkivät ja löivät itseään surusta tytön takia. Niin Jeesus sanoi: ”Lakatkaa itkemästä, sillä hän ei ole kuollut vaan nukkuu.” Silloin he alkoivat nauraa hänelle pilkallisesti, koska he tiesivät, että tyttö oli kuollut. Mutta hän otti tyttöä kädestä ja sanoi hänelle kuuluvalla äänellä: ”Lapsi, nouse!” Silloin tytön henki palasi, ja tyttö nousi heti, ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. Hänen vanhempansa olivat aivan haltioissaan, mutta Jeesus kielsi heitä kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut » (Luukas 8:49-56).
Jeesus Kristus herättää ystävänsä Lasaruksen, joka kuoli neljä päivää sitten: « Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään vaan oli yhä siellä, missä Martta oli tavannut hänet. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät hänen nousevan nopeasti ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska luulivat, että hän oli menossa haudalle itkemään. Tullessaan Jeesuksen luo ja nähdessään hänet Maria polvistui hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki hänen ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän huokaisi syvään ja joutui liikutuksen valtaan. Hän kysyi: ”Mihin olette panneet hänet?” He vastasivat: ”Herra, tule katsomaan.” Jeesus puhkesi kyyneliin. Silloin juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, miten kiintynyt hän oli häneen!” Jotkut heistä kuitenkin sanoivat: ”Eikö tämä mies, joka avasi sokean silmät, pystynyt estämään hänen kuolemaansa?” Huokaistuaan jälleen syvään Jeesus tuli haudalle.* Se oli oikeastaan luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi pois.” Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä hänen kuolemastaan.” Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan suuruuden?” Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti katseensa taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä aina kuulet minua, mutta puhun ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi, jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut.” Tämän sanottuaan hän huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin kiedottuina ja kasvot liinalla peitettyinä. Jeesus sanoi heille: ”Poistakaa häneltä kääreet ja antakaa hänen mennä.”” (Johannes 11:30-44).
Viimeinen ihme persikka (pian Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen): « Aamun sarastaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tajunneet, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi heille: ”Lapset, eikö teillä ole mitään syötävää?” He vastasivat: ”Ei!” Hän sanoi heille: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät sen mutta eivät jaksaneet vetää sitä takaisin, koska kaloja oli niin paljon. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kuullessaan, että se oli Herra, Simon Pietari puki ylleen päällysvaatteensa, sillä hän oli alasti, ja hyppäsi järveen. Mutta toiset opetuslapset tulivat pienellä veneellä ja vetivät perässään verkkoa, joka oli täynnä kaloja. He eivät olleet kaukana rannasta, vain vajaan sadan metrin päässä » (Johannes 21:4-8).
Jeesus Kristus teki monia muita ihmeitä. Niiden avulla voimme vahvistaa uskoamme, rohkaista meitä ja saada vilkaisun paratiisissa olevista monista siunauksista. Apostoli Johannes kirjoitetut sanat tiivistävät hyvin sen ihmeellisen määrän ihmeitä, jotka Jeesus Kristus teki, takuuna paratiisissa tapahtuvalle: « Jeesus teki myös paljon muuta. Jos kaikki yksityiskohdat joskus kirjoitettaisiin muistiin, luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan » (Johannes 21:25).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
« Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne lähestyy »
(Luukas 21:28)
Kuvailtuaan dramaattisia tapahtumia, jotka edeltäisivät tämän asiainjärjestelmän loppua, aikana, jonka pitäisi olla ahdistavinta ja jota elämme nyt, Jeesus Kristus käski opetuslapsiaan « kohottamaan päänsä » koska toivomme täyttymys olisi hyvin lähellä.
Kuinka säilyttää ilo henkilökohtaisissa ongelmissa? Apostoli Paavali kirjoitti, että meidän on noudatettava Jeesuksen Kristuksen mallia: « Koska meillä siis on ympärillämme näin suuri pilvi todistajia, meidänkin tulee heittää pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juosta kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, samalla kun katsomme kiinteästi uskomme pääedustajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun ja halveksi häpeää, ja hän on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa tosiaan tarkoin häntä, joka on kestänyt syntisten vihamielistä puhetta, joka on heidän omien etujensa vastaista, jottette väsyisi ja antaisi periksi » (Heprealaisille 12:1-3).
Jeesus Kristus käytti kestävyytensä energiaa koettelemusten edessä hänen toivonsa ilolla. On tärkeää saada energiaa kestävyytemme lisäämiseksi « ilon » kautta toivostamme iankaikkisesta elämästä. Kun on kyse ongelmistamme, Jeesus Kristus sanoi, että meidän on ratkaistava ne päivittäin: « Tämän vuoksi minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne elämästänne, siitä, mitä söisitte tai joisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne. Eikö elämä merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katselkaa tarkkaan taivaan lintuja. Ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastoihin, mutta silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä hetkeäkään elinikäänsä? Entä miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia niittykukista, siitä, kuinka ne kasvavat. Ne eivät aherra eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi niistä. Jos Jumala vaatettaa tällä tavalla luonnonkasvit, jotka tänään ovat elossa ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljon ennemmin teidät, te heikkouskoiset? Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mitä me puemme päällemme?’ Tätä kaikkea muut kansat tavoittelevat kiihkeästi. Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä » (Matteus 6:25-32). Periaate on yksinkertainen, meidän on käytettävä nykyisyyttä ratkaistaksemme syntyneet ongelmat ja luottamalla Jumalaan, jotta voimme löytää ratkaisun: « Asettakaa siksi Jumalan valtakunta ja se, mitä hän pitää oikeana, aina ensimmäiseksi elämässänne, niin kaikki tämä muu annetaan teille. Älkää siis koskaan olko huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Jokaiselle päivälle riittävät sen omat vaikeudet » (Matteus 6:33,34). Tämän periaatteen soveltaminen auttaa meitä hallitsemaan paremmin henkistä tai emotionaalista energiaa päivittäisten ongelmiemme ratkaisemiseksi. Jeesus Kristus neuvoo välttämään liiallista ennakointia, ongelmia tai koettelemuksia, jotka voivat sotkea mielemme ja viedä kaiken hengellisen energian (Markus 4:18,19).
Palataksemme Heprealaiskirjeen 12:1-3: ssa olevaan rohkaisuun meidän on käytettävä henkistä kykyämme heijastaa itsemme tulevaisuuteen toivon ilon kautta, joka on osa pyhän hengen hedelmää: « Toisaalta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaisia vastaan ei ole lakia » (Galatalaisille 5:22,23). Raamatussa on kirjoitettu, että Jehova on onnellinen Jumala ja että kristitty saarnaa ”hyvää uutista onnellisesta Jumalasta” (1.Timoteukselle 1:11). Vaikka tämä asiainjärjestelmä ei ole koskaan ollut niin paljon hengellisessä pimeydessä, meidän on oltava valon keskipisteenä meille kertomasta hyvästä uutisesta, mutta myös ilosta toivostamme, että haluamme säteillä toisille: « Te olette maailman valo. Vuorella sijaitseva kaupunki ei voi pysyä piilossa. Kun lamppu sytytetään, sitä ei laiteta astian alle vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille talossa oleville. Antakaa tekin valonne loistaa ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa » (Matteus 5:14-16). Seuraava video ja artikkeli, jotka perustuvat iankaikkisen elämän toivoon, on kehitetty tällä tavoitella iloa toivossa: « Iloitkaa ja riemuitkaa, koska teidän palkkanne on suuri taivaassa. Samalla tavallahan vainottiin profeettoja, jotka elivät ennen teitä » (Matteus 5:12). Tehkäämme Jehovan ilosta linnoituksemme: ”Älkää olko surullisia, sillä Jehovalta tuleva ilo on teidän linnoituksenne” (Nehemia 8:10).
Ikuinen elämä maallisessa paratiisissa
« Minulla on sama toivo kuin näilläkin miehillä: Jumala tulee herättämään kuolleista sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole »-
Apost. tt. 24:15
Ihmiskunnan vapautuminen Kristuksen uhrin lunnaalla
« Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta »
(Matteus 20:28)
Lunnauksen siunaukset nuoruuttamisen kautta
« Tulkoon hänen ruumiinsa terveemmäksi kuin nuoruudessa, olkoon hänellä yhtä paljon voimaa kuin nuoruuden päivinä! »
(Job 33:25)
Lunnauksen siunaukset parantamisen kautta
« Yksikään maan asukas ei sano: ”Minä olen sairas.” Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi » (Jesaja 33:24)
Vapautuminen kuolemasta Kristuksen uhrin lunnaalla
Vapautuminen kuolemasta Kristuksen uhrin lunnaalla
« Minulla on sama toivo kuin näilläkin miehillä: Jumala tulee herättämään kuolleista sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole »- Apost. tt. 24:15
Ihmiskunnan vapautuminen Kristuksen uhrin lunnaalla
« Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta »
(Matteus 20:28)
« Silloin saat todella iloita » (5. Mooseksen 16:15)
Iankaikkinen elämä vapauttamalla ihmiskunta synnin orjuudesta
« Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän. (…) Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä. Se, joka ei tottele Poikaa, ei näe elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään »
(Johannes 3:16,36)
Sinisellä (kahden kappaleen välissä) olevat lauseet antavat sinulle ylimääräisiä ja yksityiskohtaisia raamatullisia selityksiä. Napsauta vain sinistä hyperlinkkiä. Raamatun artikkelit kirjoitetaan pääasiassa neljällä kielellä: englanniksi, espanjaksi, portugaliksi ja ranskaksi
Jeesus Kristus maapallolla ollessaan opetti usein iankaikkisen elämän toivoa. Hän opetti kuitenkin myös, että iankaikkinen elämä saadaan vain uskon kautta Kristuksen uhriin (Johannes 3: 16,36). Kristuksen uhrin lunastusarvo sallii parantamisen, nuorentamisen ja ylösnousemuksen.
Vapautuminen Kristuksen uhrin lunnaalla
« Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta »
(Matteus 20:28)
« Jobin rukoiltua tuttaviensa puolesta Jehova poisti hänen koettelemuksensa ja palautti hänelle hänen vaurautensa. Jehova antoi hänelle kaikkea kaksin verroin enemmän kuin hänellä oli ollut » (Job 42:10). Se tulee olemaan sama kaikille suuren joukon jäsenille, jotka ovat selvinneet suuresta ahdingosta. Jehova Jumala muistaa heidät kuningas Jeesuksen Kristuksen kautta siunaamalla heitä, kuten opetuslaps Jaakob muistutti meitä: « Me pidämme onnellisina niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja nähneet Jehovan aikaansaaman lopputuloksen ja sen, että Jehovan kiintymys on hyvin hellää ja että hän on armollinen »(Jaakobin 5:11).
Kristuksen uhralla on lunastava arvo, joka sallii Jumalan anteeksiannon, ja lunnaarvo, joka sallii ruumiiden vaihdon ylösnousemuksella, uudistamisen parantamalla ja nuorentamalla.
Vapautuminen lunnaalla mahdollistaa sairauden lopettamisen
« Yksikään maan asukas ei sano: ”Minä olen sairas.” Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi » (Jesaja 33:24).
« Silloin avautuvat sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii kuin kauris ja mykän kieli huutaa ilosta. Erämaahan puhkeaa lähteitä, ja aavikkotasangolla virtaa jokia » (Jesaja 35:5,6).
Vapautuminen lunnaalla mahdollistaa nuorentamisen
« Tulkoon hänen ruumiinsa terveemmäksi kuin nuoruudessa, olkoon hänellä yhtä paljon voimaa kuin nuoruuden päivinä! » (Job 33:25).
Lunnainen sallii kuolleiden ylösnousemuksen
« Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, jotkut ikuiseen elämään ja toiset häpeään ja ikuiseen halveksintaan » (Daniel 12:2).
« Minulla on sama toivo kuin näilläkin miehillä: Jumala tulee herättämään kuolleista sekä ne, jotka ovat toimineet oikein, että ne, jotka eivät ole » (Apostolien teot 24:15).
« Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee aika, jolloin kaikki haudoissa* olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin. Ne, jotka ovat tehneet hyvää, saavat elämän ylösnousemuksen, ja ne, jotka ovat tehneet pahaa, saavat tuomion ylösnousemuksen » (Johannes 5:28,29).
« Minä näin suuren valkoisen valtaistuimen ja sillä istuvan. Maa ja taivas pakenivat hänen edestään, eikä niille enää ollut paikkaa. Minä näin kuolleiden, suurten ja pienten, seisovan valtaistuimen edessä, ja kirjakääröt avattiin. Sitten avattiin vielä yksi kirjakäärö – elämän kirjakäärö. Kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjakääröihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja hauta antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan » (Ilmestys 20:11-13).
« Epäoikeudenmukainen ylösnousseissa » arvioidaan heidän hyvien tai huonojen tekojen perusteella tulevassa maanpäällisessä paratiisissa.
Kristuksen uhri antaa suuren väkijoukon selviytyä suuresta ahdistuksesta ja saada iankaikkisen elämän kuolematta koskaan
« Katso! Tämän jälkeen minä näin suuren joukon, jota kukaan ei pystynyt laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kieliryhmistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä, ja heillä oli päällään pitkät valkoiset vaatteet ja käsissään palmunoksia. He huusivat jatkuvasti kuuluvalla äänellä: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän elävän olennon ympärillä. He kumartuivat syvään valtaistuimen edessä, palvoivat Jumalaa ja sanoivat: ”Aamen! Ylistys, kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti. Aamen.” Yksi vanhimmista kysyi minulta tämän vuoksi: ”Keitä ovat nämä, joilla on päällään pitkät valkoiset vaatteet, ja mistä he ovat tulleet?” Minä sanoin hänelle heti: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat suuresta ahdingosta. He ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Siksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä yötä päivää hänen temppelissään, ja valtaistuimella istuva levittää telttansa heidän ylitseen. Heitä ei enää vaivaa nälkä eikä jano, eikä heitä polta aurinko eikä paahtava helle, koska Karitsa, joka on valtaistuimen lähellä, paimentaa heitä ja opastaa heidät elämän veden lähteille. Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään.” » (Ilmestys 7:9-17).
Jumalan valtakunta hallitsee maata
« Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. Minä näin myös, että pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota, valmiina kuin sulhastaan varten kaunistettu morsian. Sen jälkeen kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona. Hän asuu heidän luonaan, ja he ovat hänen kansansa. Jumala itse on heidän kanssaan. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään. Kuolemaa ei enää ole, eikä surua, valitusta eikä tuskaa enää ole. Kaikki entinen on poissa » » (Ilmestys. 21:1-4).
« Iloitkaa Jehovasta ja riemuitkaa, te oikein toimivat, huutakaa ilosta, kaikki te sydämeltänne rehelliset » (Psalmit 32:11)
Vanhurskaat elävät ikuisesti ja jumalattomat hukkuvat
« Onnellisia ovat lempeät, koska he tulevat perimään maan » (Matteus 5:5).
« Vielä hetki, niin pahoja ei enää ole. Sinä katsot sinne, missä he olivat, eikä heitä enää ole. Mutta nöyrät saavat omakseen maan, ja he iloitsevat suuresta rauhasta. Paha ihminen punoo juonia oikein toimivaa vastaan ja kiristelee hänelle hampaitaan. Jehova kuitenkin nauraa hänelle, koska tietää, että hänen loppunsa tulee. Pahat vetävät miekkansa esiin ja jännittävät jousensa kaataakseen sorretut ja köyhät, teurastaakseen ne, jotka ovat vilpittömiä. Heidän miekkansa lävistää kuitenkin heidän oman sydämensä, ja heidän jousensa murtuvat. (…) Pahojen käsivarret murretaan, mutta Jehova tukee niitä, jotka toimivat oikein. (…) Pahat kuitenkin menehtyvät. Jehovan viholliset häviävät kuin laidunmaiden vehreys, he haihtuvat kuin savu. (…) Ne jotka toimivat oikein, saavat omakseen maan, ja he elävät sen päällä ikuisesti. (…) Pane toivosi Jehovaan ja vaella hänen tietään, niin hän korottaa sinut ja antaa maan sinun omaksesi. Kun pahat hävitetään, sinä näet sen. (…) Tarkkaile moitteetonta ja katso vilpitöntä, sillä hänen tulevaisuutensa on rauhallinen. Mutta kaikki väärintekijät tuhotaan, pahoilla ei ole tulevaisuutta. Oikein toimivien pelastus tulee Jehovalta, hän on heidän linnoituksensa ahdingon aikana. Jehova auttaa heitä ja vapauttaa heidät. Hän vapauttaa heidät pahoista ihmisistä ja pelastaa heidät, koska he turvautuvat häneen » (Psalmit 37:10-15, 17, 20, 29, 34, 37-40).
« Kulje siksi hyvien tietä ja pysy niiden poluilla, jotka toimivat oikein, sillä vain rehelliset saavat asua maan päällä ja moitteettomat jäävät sinne jäljelle. Pahat hävitetään maan päältä ja petolliset repäistään sieltä pois. (…) Oikeamielisen pään päällä on siunaus, mutta pahojen suu salaa heidän väkivaltaiset aikeensa. Oikeamielisen muisto saa siunauksen, mutta pahojen nimi mätänee » (Sananlaskut 2:20-22; 10:6,7).
Sodat lakkaa, rauha on sydämissä ja koko maassa
« Te olette kuulleet sanottavan: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä. Näin osoitatte, että olette taivaassa olevan Isänne lapsia, koska hän antaa aurinkonsa nousta sekä pahoille että hyville ja antaa sataa sekä niille, jotka toimivat oikein, että niille, jotka eivät toimi. Jos te siis rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan saatte? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö muihinkin kansoihin kuuluvat tee samoin? Teidän täytyy siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matteus 5:43-48).
« Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän väärintekonsa, taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi heidän väärintekojaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän väärintekojanne » (Matteus 6:14,15).
« Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat » » (Matteus 26:52).
« Tulkaa ja katsokaa Jehovan tekoja, kaikkea sitä hämmästyttävää, mitä hän on tehnyt maan päällä. Hän lopettaa sodat kaikkialta maailmasta. Hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän polttaa sotavaunut tulessa » (Psalmit 46:8,9).
« Hän tuomitsee kansakuntien keskuudessa ja oikaisee monien kansojen asiat. He takovat miekkansa auranteriksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan » (Jesaja 2:4).
« Päivien lopulla Jehovan temppelin vuori asetetaan lujasti vuorenhuippujen yläpuolelle ja korotetaan kukkuloita korkeammalle, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansakunnat menevät ja sanovat: ”Tulkaa, noustaan Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin. Hän opettaa meille teitään, ja me haluamme vaeltaa hänen polkujaan.” Laki tulee Siionista ja Jehovan sana Jerusalemista. Hän tuomitsee monien kansojen keskuudessa ja oikaisee kaukana olevien mahtavien kansakuntien asiat. He takovat miekkansa auranteriksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. Jokainen heistä istuu viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä heidän tarvitse pelätä ketään, sillä armeijoiden Jehovan suu on puhunut » (Miika 4:1-4).
Ruokaa tulee runsaasti ympäri maailmaa
« Maassa kasvaa yllin kyllin viljaa, vuorten huipulla sitä on runsaasti. Hänen satonsa on kuin Libanonin metsä, ja kaupungeissa ihmiset kukoistavat kuin maan kasvillisuus » (Psalmit 72:16).
« Ja hän antaa sadetta siemenille, jotka kylvät maahan, ja maa tuottaa runsaasti hyvää leipää. Sinä päivänä sinun karjasi laiduntaa avarilla laitumilla » (Jesaja 30:23).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
« Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun jälkeläistesi ja hänen jälkeläisensä välille. Hänen jälkeläisensä murskaa sinun pääsi, ja sinä isket häntä kantapäähän »
(1. Mooseksen kirja 3:15)
Mikä on viesti tästä profeetallinen palapelin? Jehova Jumala ilmoitti Hänen tarkoituksenaan asuttamaan maata oikeudenmukainen ihmiskunta toteutuu varmasti (1. Mooseksen kirja 1:26-28). Jumala lunastaa Aadamin lapset kautta « naisen siemen » (1. Mooseksen kirja 3:15). Tämän ennustuksen oli « pyhä salaisuus » vuosituhansia (Markus 4: 11; Roomalaisille 11: 25; 16: 25; 1. Korinttilaisille 2: 1,7 « pyhä salaisuus »). Herra Jumala paljasti vähitellen. Tässä on merkitys:
Nainen: se edustaa Jumalan taivaallisia ihmisiä, jotka koostuvat taivaassa olevista enkeleistä: « Sitten taivaassa näkyi suuri merkki: Nainen oli pukeutunut aurinkoon, ja hänen jalkojensa alla oli kuu ja päässään 12 tähden kruunu » (Ilmestys 12:1). Tämä nainen on kuvattu « Jerusalem ylhäältä »: « Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme » (Galatalaisille 4: 26). Se on kuvattu « taivaallinen Jerusalem »: « Te olette sitä vastoin lähestyneet Siioninvuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, ja myriadeja enkeleitä » (Heprealaisille 12: 22). Vuosituhansia, kuten Sarah, vaimon Aabrahamin, tämä taivaallinen nainen oli ilman lapsia (1. Mooseksen kirja 3:15): « Huuda ilosta, sinä hedelmätön nainen, joka et ole synnyttänyt! Ilahdu ja riemuitse, sinä, jolla ei ole koskaan ollut synnytyskipuja, sillä hylätyllä naisella on enemmän poikia
kuin naisella, jolla on aviomies”, sanoo Jehova » (Jesaja 54:1). Tämä profetia ilmoitti, että tämä taivaallinen nainen synnyttää monia lapsia (kuningas Jeesus Kristus ja 144000 kuninkaat ja papit).
Naisen jälkeläiset: Apocalypse kirja paljastaa kuka on poika: « Sitten taivaassa näkyi suuri merkki: « Nainen oli pukeutunut aurinkoon, ja hänen jalkojensa alla oli kuu ja päässään 12 tähden kruunu. Hän oli raskaana, ja synnytystuskat saivat hänet huutamaan kivusta. (…) Hän synnytti poikalapsen, jonka on määrä paimentaa kaikkia kansoja rautasauvalla. Hänen lapsensa temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo » (Ilmestys 12:1,2,5). Tämä poika on Jeesus Kristus Kuninkaana Jumalan valtakunnan: « Hänestä tulee suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi. Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin jälkeläisiä ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua » (Luukas 1:32,33, Psalmit 2).
Kuvan alkuperäinen käärme on Saatana: « Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi ja joka eksyttää koko maata. Hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan » (Ilmestys 12:9).
Käärmeen jälkeläiset on taivaalliset ja maanpäällisen vihollisia, jotka aktiivisesti taistelevat Jumalan suvereniteettia, kuningasta Jeesuksen Kristuksen ja pyhiä vastaan maan päällä: « Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota? Tämän vuoksi minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja opettajia. Jotkut heistä te tapatte ja teloitatte paalussa, ja joitain heistä te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, niin että olette vastuussa kaikesta oikeamielisten verestä, joka maan päällä on vuodatettu, oikeamielisen Abelin verestä Barakjan pojan Sakarjan vereen, hänen, jonka te murhasitte pyhäkön ja alttarin välillä » (Matteus 23:33-35).
Naisen kantapää haava edustaa kuolemaa uhrauksessa maan päällä, Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen: « Tämän lisäksi tultuaan ihmiseksi hän alensi itsensä ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan saakka – kidutuspaalussa kuolemaan saakka » (Filippiläisille 2: 8). Kuitenkin tämä kantapään vaurio paransi, tämä on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksella: « kun taas elämän pääedustajan te tapoitte. Jumala kuitenkin herätti hänet kuolleista, minkä todistajia me olemme » (Apostolien teot 3:15).
Murskattu käärmeen pään on ikuinen tuhoaminen Saatana ja maallinen viholliset Jumalan valtakunnan, lopussa tuhannen vuoden hallituskauden Jeesuksen: « Jumala, joka antaa rauhan, murskaa puolestaan pian Saatanan teidän jalkojenne alle » (Roomalaisille 16:20). « Paholainen, joka eksytti heitä, heitetään tuli- ja rikkijärveen, jossa sekä peto että väärä profeetta jo ovat, ja heitä piinataan yötä päivää aina ja ikuisesti » (Ilmestys 20:10).
1 – Jumala tekee liiton Aabrahamin kanssa
« Sinun jälkeläisesi välityksellä kaikki maan kansat hankkivat itselleen siunauksen, koska olet kuunnellut minua »
(1. Mooseksen kirja 22:18)
Abrahamilainen liitto on lupaus, että koko Jumalalle kuuliainen ihmiskunta siunataan Abrahamin jälkeläisten kautta. Aabrahamilla oli poika Iisak hänen vaimonsa Sahan kanssa (hyvin kauan ilman lapsia) (1. Mooseksen kirja 17:19). Abraham, Sarah ja Iisak ovat päähenkilöitä profeetallisessa draamassa, joka edustaa samaan aikaan pyhän salaisuuden merkitystä ja keinoja, joilla Jumala pelastaa kuuliaisen ihmiskunnan (1. Mooseksen kirja 3:15).
– Jehova Jumala edustaa suurta Abrahamia: « Sinä olet meidän Isämme. Vaikka Abraham ei tietäisi meistä eikä Israel tuntisi meitä, sinä, oi Jehova, olet meidän Isämme. Kaukaisista ajoista saakka nimesi on ollut Lunastajamme” (Jesaja 63:16, Luukas 16:22).
– Taivaallinen nainen edustaa suurta Saraa, pitkää steriiliä ja lapsettomana (1. Mooseksen kirja 3:15): « Onhan kirjoitettu: ”Iloitse, sinä hedelmätön nainen, joka et synnytä! Puhkea huutamaan ilosta, sinä nainen, jolla ei ole synnytyskipuja, sillä hylätyllä naisella on enemmän lapsia kuin sillä, jolla on aviomies.” Veljet, te olette lupauksen lapsia niin kuin Iisak oli. Silloin se, joka saatiin luonnollisella tavalla, alkoi kuitenkin vainota sitä, joka saatiin hengen välityksellä, ja samoin on nytkin. Mitä kuitenkin eräässä raamatunkohdassa sanotaan? ”Aja pois palvelustyttö ja hänen poikansa, sillä palvelustytön poika ei tule missään tapauksessa olemaan perillinen vapaan naisen pojan kanssa.” Niinpä, veljet, emme ole palvelustytön vaan vapaan naisen lapsia » (Galatalaisille 4:27-31).
– Jeesus Kristus edustaa suurta Iisakia, Abrahamin ylin jälkeläiset: « Lupauksethan annettiin Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Ei sanota: ”Ja jälkeläisille”,* niin kuin puhuttaisiin monesta, vaan puhutaan yhdestä: ”Ja sinun jälkeläisellesi”, joka on Kristus » (Galatalaisille 3:16).
– Haava taivaallisen naisen kantapäässä: Jehova Jumala pyysi Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin. Aabraham ei kieltänyt (koska hän ajatteli, että Jumala voisi elvyttää Isaakin) (Hepr. 11:17-19). Juuri ennen uhrausta Jumala esti Abrahamin tekemästä tällaista tekoa. Iisak korvattiin uhratulla ramilla: « Tämän jälkeen tosi Jumala pani Abrahamin koetukselle ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Tämä vastasi: ”Tässä olen!” Sitten hän sanoi: ”Otahan ainoa poikasi Iisak, jota rakastat syvästi. Mene Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä osoitan sinulle.” (…) Lopulta he saapuivat paikkaan, jonka tosi Jumala oli Abrahamille osoittanut. Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi sille puut. Hän sitoi poikansa Iisakin kädet ja jalat ja pani hänet alttarille puiden päälle. Sitten Abraham ojensi kätensä ja otti veitsen tappaakseen poikansa. Silloin Jehovan enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen!” Enkeli sanoi: ”Älä vahingoita poikaa äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä todella tiedän, että olet Jumalaa pelkäävä mies, koska et ole kieltäytynyt antamasta minulle ainoaa poikaasi.” Silloin Abraham nosti katseensa ja näki lähellä pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni hakemaan sen ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Sen jälkeen Abraham antoi sille paikalle nimeksi Jehova-Jire. Siksi sanotaan yhä: ”Jehovan vuorella siitä huolehditaan » (1. Mooseksen kirja 22:1-14). Jehova teki tämän uhrin, oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, tämän profeetallisen esityksen. tekemällä äärimmäisen tuskallista uhrausta Jehovan Jumalalle (lukemalla uudelleen lause « Otahan ainoa poikasi Iisak, jota rakastat syvästi »). Jehova Jumala, suuri Abraham, uhrasi rakkaan poikansa Jeesuksen Kristuksen, suuri Iisak: « Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän. (…) Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä. Se, joka ei tottele Poikaa, ei näe elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään »(Johannes 3:16,36). Abrahamille annetun lupauksen lopullinen täyttyminen täyttyy tottelevan ihmiskunnan ikuisella siunauksella. Kristuksen tuhannenvuotisen valtakauden lopussa: « Sen jälkeen kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona. Hän asuu heidän luonaan, ja he ovat hänen kansansa. Jumala itse on heidän kanssaan. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään. Kuolemaa ei enää ole, eikä surua, valitusta eikä tuskaa enää ole. Kaikki entinen on poissa” (Ilmestys 21:3,4).
2 – Ympärileikkauksen liiton
« Jumala teki hänen kanssaan myös ympärileikkausliiton. Abrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob ja Jaakobille 12 sukujen päämiestä »
(Apostolien teot 7:8)
Ympärileikkauksen liiton oli olla Jumalan kansan tunnusmerkki. Sillä on henkinen merkitys, joka on esitetty Mooseksen jäähyväisissä puheessa Deuteronomy-kirjassa: « Teidän on nyt puhdistettava sydämenne, ettekä saa enää olla itsepäisiä » (5. Mooseksen kirja 10:16). Ympärileikkaus merkitsee lihassa sitä, mikä vastaa sydäntä, on itseään elämänlähteenä, kuuliaisuudesta Jumalalle: « Suojele sydäntäsi enemmän kuin mitään muuta suojeltavaa, sillä sieltä kumpuavat elämän lähteet » (Sananlaskut 4:23).
Stephen ymmärsi tämän raamatun opetus. Hän sanoi kuulijoilleen, joilla ei ollut mitään uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaikka he olivat ympärileikattuja fyysisesti, he olivat sydämen ympärileikkaamattomia hengellisiä: « Te itsepäiset miehet, joiden sydän ja korvat ovat ympärileikkaamattomat, aina te olette vastustamassa pyhää henkeä. Niin kuin tekivät teidän esi-isänne, niin teette tekin. Ketä profeetoista esi-isänne eivät vainonneet? Hehän tappoivat ne, jotka ilmoittivat etukäteen sen oikeamielisen tulosta, jonka te olette nyt kavaltaneet ja murhanneet, te, jotka saitte lain enkelien välityksellä mutta ette ole noudattaneet sitä” (Apostolien teot 7:51-53). Hänet tapettiin, mikä oli vahvistus siitä, että nämä murhaajat olivat hengellisiä ympärileikkaamattomia sydämestä.
Symbolinen sydän muodostaa ihmisen hengellisen sisustuksen, joka on tehty sanoin ja teoilla (hyvä tai huono). Jeesus Kristus on selkeästi selittänyt, mikä tekee ihmisen puhtaana tai epäpuhtaaksi sydämensä tilan vuoksi: « Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä ja saastuttaa ihmisen. Sydämestä lähtee esimerkiksi pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia, seksuaalista moraalittomuutta, varkauksia, vääriä todistuksia, herjauksia. Nämä ne saastuttavat ihmisen, mutta aterian syöminen pesemättömin käsin ei saastuta ihmistä” (Matteus 15:18-20). Jeesus Kristus kuvailee ihmistä henkisen ympärileikkaamattomuuden ehtona ja hänen pahalla päättelyllä, mikä tekee hänestä epäpuhtaan ja sopimattoman elämän (ks. Sananlaskut 4:23). « Hyvä ihminen jakaa toisille hyvää siitä hyvästä, mitä hän on varastoinut, kun taas paha ihminen jakaa toisille pahaa siitä pahasta, mitä hän on varastoinut » (Matteus 12:35). Jeesuksen Kristuksen lausunnon ensimmäisessä osassa hän kuvaa ihmistä, jolla on henkisesti ympärileikattu sydän.
Apostoli Paavali ymmärsi myös tämän raamatun opetus Moosesta ja sitten Jeesuksesta Kristuksesta. Hengellinen ympärileikkaus on kuuliaisuus Jumalalle ja sitten hänen Poikalleen Jeesukselle Kristukselle: « Ympärileikkauksestahan on hyötyä vain, jos noudatat lakia, mutta jos rikot lakia, ympärileikkauksestasi on tullut ympärileikkaamattomuutta. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa laissa olevia Jumalan vaatimuksia, eikö hänen ympärileikkaamattomuuttaan pidetä ympärileikkauksena? Se, jota ei ole kirjaimellisesti ympärileikattu mutta joka noudattaa lakia, tuomitsee sinut, joka rikot lakia siitä huolimatta, että sinulla on kirjoitettu lakikokoelma ja että olet ympärileikattu. Se ei näet ole juutalainen, joka on sellainen ulkoisesti, eikä ympärileikkaus ole se, joka on ulkoisesti ruumiissa. Juutalainen on se, joka on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus, jonka saa aikaan henki, ei kirjoitettu lakikokoelma. Hän saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä » (Roomalaisille 2:25-29).
Uskollinen kristitty ei enää ole velvollisuutta harjoittaa fyysistä ympärileikkausta Apostolisen asetuksen mukaan, joka on kirjoitettu Apostolien teoksissa 15:19,20,28,29. Tätä vahvistaa se, mitä apostoli Paavali kirjoitti inspiraation alla: « Kristus on nimittäin lain loppu, jotta jokainen, joka uskoo, voisi saada Jumalan hyväksynnän » (Roomalaisille 10:4). « Oliko joku ympärileikattu, kun hänet kutsuttiin? Pysyköön hän sellaisena. Onko joku kutsuttu ympärileikkaamattomana? Älköön hän ympärileikkauttako itseään. Ympärileikkaus ei merkitse mitään, eikä ympärileikkaamattomuus merkitse mitään. Merkitystä on sillä, että noudattaa Jumalan käskyjä” (1. Korinttilaisille 7: 18,19). Tästä lähtien kristillisellä on oltava hengellinen ympärileikkaus, eli totella Jehova Jumalaa ja uskoa Kristuksen uhriin (Johannes 3:16,36).
Jokainen, joka halusi osallistua pääsiäispäivään, oli ympärileikattu. Tällä hetkellä kristillisellä (riippumatta hänen toivostaan (taivaallisesta tai maallisesta)) on oltava sydämen hengellinen ympärileikkaus ennen happamattoman leivän syömistä ja juominen kuppi Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoksi: « Ihmisen on ensin hyväksyttävä itsensä tutkittuaan itseään tarkkaan, ja vasta sitten hän voi syödä leipää ja juoda maljasta » (1. Korinttilaisille11:28 vertaa 2. Mooseksen kirja 12:48 (pesahia)).
3 – Liiton lain, Jumalan ja Israelin kansan välillä
« Varokaa, ettette unohda Jumalanne Jehovan liittoa, jonka hän teki kanssanne, älkääkä veistäkö itsellenne minkään muotoista jumalankuvaa, jollaista Jumalanne Jehova on kieltänyt teitä tekemästä »
(5. Mooseksen kirja 4:23)
Tämän liiton sovittelija on Mooses: « Siihen aikaan Jehova käski minun opettaa teille säännöksiä ja oikeudellisia päätöksiä, jotta noudattaisitte niitä siinä maassa, jonka menette ottamaan haltuunne” (5. Mooseksen kirja 4:14). Tämä liitto liittyy läheisesti ympärileikkauksen liittoon, joka on kuuliaisuus Jumalalle symboli (5. Mooseksen kirja 10:16 vertailee Roomalaisten 2:25-29). Tämä liitto päättyy Messiaan tulemisen jälkeen: « Hän pitää liiton voimassa monille yhden viikon ajan, ja viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja uhrilahjan » (Daniel 9:27). Tämä liitto korvattaisiin uudella liitolla, Jeremian profetian mukaan: « Tulee aika”, julistaa Jehova, ”jolloin minä teen Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa uuden liiton. Se ei ole sellainen liitto, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. ’He rikkoivat liittoni, vaikka minä olin heidän oikea isäntänsä’, julistaa Jehova » (Jeremian 31:31,32).
Israelille annetun lain tarkoitus oli valmistella kansa Messiaan tulemiseen. Laki on opettanut vapautumisen tarpeen ihmiskunnan syntisestä tilasta (jota edustavat Israelin kansa): « Sen vuoksi niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat tehneet syntiä… Synti oli maailmassa ennen lakia, mutta ketään ei syytetä synnistä, kun lakia ei ole” (Roomalaisille 5:12,13). Jumalan laki on antanut sisällön ihmiskunnan syntiselle tilalle. Hän on tuonut esiin koko ihmiskunnan syntisen tilan: « Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei missään tapauksessa! Enhän olisi oppinut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut lakia. En olisi esimerkiksi tiennyt himoitsemisesta, ellei laki olisi sanonut: ”Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Ei missään tapauksessa! Enhän olisi oppinut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut lakia. En olisi esimerkiksi tiennyt himoitsemisesta, ellei laki olisi sanonut: ”Et saa himoita.” Mutta tämän käskyn vuoksi synti sai tilaisuuden herättää minussa kaikenlaisia himoja, sillä kun lakia ei ollut, synti oli kuollut. Minä olinkin kerran elossa, kun lakia ei ollut, mutta kun käsky saapui, synti heräsi jälleen eloon ja minä kuolin. Havaitsin, että käsky, jonka tarkoitus oli johtaa elämään, johtikin kuolemaan. Synti, joka sai käskyn vuoksi tilaisuuden, vietteli minut ja tappoi minut käskyn välityksellä. Laki itsessään on siis pyhä, ja käsky on pyhä, oikeudenmukainen ja hyvä” (Roomalaisille 7:7-12). Siksi laki oli opettaja, joka johtaa Kristukseen: « Siksi laista tuli meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon perusteella. Nyt kun usko on saapunut, emme ole enää kasvattajan alaisuudessa » (Galatalaisille 3:24,25). Jumalan täydellinen laki, joka on antanut lihaa synnille ihmisen rikkomuksen kautta, osoitti, että tarvitaan uhrausta, joka johtaa ihmisen lunastukseen hänen uskonsa (eikä lain tekojen) vuoksi. Tämä uhri oli Kristuksen uhri: « Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta » (Matt.eus 20:28).
Vaikka Kristus on lain loppu, tosiasia on, että tällä hetkellä sillä on edelleen profeetallinen arvo, jonka avulla voimme ymmärtää Jumalan ajatuksen tulevaisuudesta (Jeesuksen Kristuksen kautta): « Koska siis laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei asioiden todellista olemusta » (Heprealaisille 10:1; 1. Korinttilaisille 2:16). Jeesus Kristus tekee näistä « hyvistä asioista » todellisuutta: « Ne ovat tulevan varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle » (Kolossalaisille 2:17).
4 – Uuden liiton Jumalan ja « Jumalan Israelille » välillä
« Rauhaa ja armoa kaikille, jotka vaeltavat tämän periaatteen mukaan, niin, Jumalan Israelille »
(Galatalaisille 6:16)
Jeesus Kristus on uuden liiton välittäjä: « On yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus » (1.Timoteukselle 2:5). Tämä uusi liitto täytti Jeremian 31:31,32 profetian. 1.Timoteukselle 2:5 viittaa kaikkiin ihmisiin, jotka uskovat Kristuksen uhriin (Johannes 3:16). « Jumalan Israelille » edustaa koko kristillistä seurakuntaa. Jeesus Kristus osoitti kuitenkin, että tämä « Jumalan Israelille » on taivaassa ja myös maan päällä.
Taivaallinen « Jumalan Israelille » muodostuu 144 000, Uuden Jerusalemin, joka on pääkaupunki, joka virtaa Jumalan auktoriteettia, joka tulee taivaasta, maan päällä (Ilmestys 7:3-8, taivaallinen henkinen Israel, joka koostuu 12 heimosta 12000 = 144000): ”Minä näin myös, että pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota, valmiina kuin sulhastaan varten kaunistettu morsian” (Ilmestys 21:2).
Maapallon « Jumalan Israelille » koostuu ihmisistä, jotka elävät tulevassa maallisessa paratiisissa, jonka Jeesus Kristus on nimittänyt 12 Israelin sukukunnaksi: « Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille: Kun kaikki tehdään uudeksi ja Ihmisen Poika istuu loistokkaalle valtaistuimelleen, tulette te, jotka olette seuranneet minua, istumaan 12 valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin 12:ta heimoa » (Matteus 19:28). Tätä maallista hengellistä Israelia kuvataan myös Hesekielin 40-48 luvun profetiassa.
Tällä hetkellä « Jumalan Israelille » koostuu uskollisista kristityistä, joilla on taivaallinen toivo ja kristittyjä, joilla on maallinen toivo (Ilmestys 7:9-17).
Viimeisen pääsiäisen illalla Jeesus Kristus juhli tämän uuden liiton syntymää uskollisten apostolien kanssa, jotka olivat hänen kanssaan: « Hän otti myös leivän, kiitti Jumalaa, taittoi sen, antoi sen heille ja sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” Kun he olivat nauttineet illallisen, hän otti samalla tavoin myös maljan ja sanoi: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa. Se tulee voimaan minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne » (Luukas 22:19,20).
Tämä uusi liitto koskee kaikkia uskollisia kristittyjä riippumatta heidän « toivostaan » (taivaallisesta tai maallisesta). Tämä uusi liitto liittyy läheisesti « sydämen hengelliseen ympärileikkaukseen » (Roomalaisille 2:25-29). Sikäli kuin uskollisella kristillisellä on tämä « sydämen ympärileikkaus », hän voi syödä happamattoman leipää ja juoda kupin, joka edustaa uuden liiton verta (riippumatta hänen toivostaan (taivaallinen tai maallinen)): « Ihmisen on ensin hyväksyttävä itsensä tutkittuaan itseään tarkkaan, ja vasta sitten hän voi syödä leipää ja juoda maljasta” (1. Korinttilaisille 11:28).
5 – Liitto valtakunnalle: välillä Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen ja Jeesuksen Kristuksen ja 144 000
« Juuri te olette kuitenkin pysyneet minun kanssani, kun minulla on ollut koettelemuksia. Minä teen teidän kanssanne liiton valtakunnasta – niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani – jotta voisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin 12:ta heimoa »
(Luukas 22:28-30)
Tämä liitto tehtiin samana iltana, että Jeesus Kristus juhli uuden liiton syntymää. Tämä ei tarkoita, että ne ovat kaksi identtistä liittoutumaa. Liitto valtakunnalle on Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen ja sitten Jeesuksen Kristuksen ja 144 000: n välillä, jotka hallitsevat taivaassa kuninkaina ja pappeina (Ilm. 5:10; 7: 3-8; 14: 1- 5).
Jumalan ja Kristuksen välinen Liitto valtakunnalle on Jumalan tekemän liiton laajennus, kuningas Daavidin ja hänen kuninkaallisen dynastiansa kanssa. Tämä liitto on Jumalan lupaus, joka koskee Daavidin kuninkaallisen linjan pysyvyyttä. Jeesus Kristus on samaan aikaan kuningas Daavidin jälkeläinen, maan päällä, ja kuningas, jonka Jehova on asentanut (1914), täyttääkseen liiton liiton valtakunnan puolesta (2. Samuelin kirja 7:12-16; Matteus 1:1-16, Luukas 3:23-38, Psalmit 2).
Liitto valtakunnalle, joka on tehty Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa välillä ja laajennettuna 144 000 ryhmään: n ryhmällä laajeneminen on itse asiassa taivaallisen avioliiton lupaus, joka tapahtuu pian ennen suurta ahdistusta: « Iloitaan ja riemuitaan ja annetaan hänelle kunnia, koska Karitsan häiden aika on tullut ja hänen morsiamensa on laittanut itsensä valmiiksi. Morsiamen on annettu pukeutua hohtavaan, puhtaaseen, hienoon pellavaan. Hieno pellava edustaa pyhien oikeita tekoja » (Ilmestys 19:7,8). Psalmi 45 kuvaa profeetallisesti tätä taivaallista avioliittoa kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen kuninkaallisen vaimonsa, Uuden Jerusalemin välillä (Ilmestys 21: 2). Tästä avioliitosta syntyy maan valtakunnalliset son ruhtinaat, jotka ovat Jumalan valtakunnan taivaallisen kuninkaallisen auktoriteetin maallisia edustajia: « Sinun poikasi tulevat esi-isiesi tilalle. Sinä nimität heitä ruhtinaiksi kautta maan » (Psalmit 45:16, Jesaja 32:1,2).
Uuden liiton iankaikkiset siunaukset ja Liitto valtakunnalle tekevät täydelliseksi Abrahamin liiton, joka siunaa kaikkia kansoja ja koko iankaikkisuuden. Jumalan lupaus täyttyy täydellisesti: « ja perustuu toivoon ikuisesta elämästä, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi kauan sitten » (Titukselle 1:2).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
Kristittyjen, joilla on toivo ikuisesta elämästä maan päällä, on noudatettava Kristuksen käskyä syödä happamatonta leipää ja juoda maljasta hänen uhrikuolemansa muistopäivänä
(Johannes 6:48-58)
Kristuksen kuoleman muistopäivän lähestyessä on tärkeää noudattaa Kristuksen käskyä koskien sitä, mikä symboloi hänen uhriaan, nimittäin hänen ruumiiaan ja hänen vertaan, joita symboloivat vastaavasti happamaton leipä ja viinikuppi. Tietyssä tilaisuudessa Jeesus Kristus puhui taivaasta pudonneesta mannasta: « Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Minä todella vakuutan teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ette saa elämää. Se joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, saa ikuisen elämän, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä » » (Johannes 6:48-58). Jotkut väittävät, että hän ei lausunut näitä sanoja osana sitä, mistä tulisi hänen kuolemansa muistojuhla. Tämä argumentti ei millään tavalla mitätöi velvollisuutta nauttia siitä, mikä symboloi hänen lihaansa ja vertaan, nimittäin happamatonta leipää ja viinimaljaa.
Kun myönnetään hetkeksi, että näillä lausunnoilla ja muiston viettämisellä olisi eroa, on viitattava sen malliin, pääsiäisen viettoon (« Kristus, meidän pääsiäislahjamme, uhrattiin » 1. Korinttilaisille 5:7; Heprealaiskirje. 10:1). Kenen piti viettää pääsiäistä? Vain ympärileikatut (2. Mooseksen 12:48). Mooseksen kirjan 12:48 osoittaa, että jopa ulkomaalainen saattoi osallistua pääsiäiseen, jos heidät ympärileikattiin. Pääsiäiseen osallistuminen ei ollut muukalaiselle vapaaehtoista (katso jae 49): « Jos luonanne asuu joku ulkomaalainen, hänenkin on valmistettava pesah-uhri Jehovalle. Hänen tulee valmistaa se pesahia koskevien säädösten ja menettelytapojen mukaan. Teillä – niin ulkomaalaisella kuin maan syntyperäiselläkin asukkaalla – tulee olla sama säädös » (4. Mooseksen 9:14). « Teillä seurakuntaan kuuluvilla ja keskuudessanne asuvalla ulkomaalaisella on sama säädös. Se on teille pysyvä säädös sukupolvesta toiseen. Maassa asuvan ulkomaalaisen tulee olla Jehovan edessä niin kuin te » (4. Mooseksen 15:15). Pääsiäiseen osallistuminen oli elintärkeä velvollisuus, eikä Jehova Jumala tehnyt tämän juhlan yhteydessä eroa israelilaisten ja ulkomaalaisten välillä.
Miksi vaatia sitä tosiasiaa, että ulkomaalaisella oli velvollisuus viettää pääsiäistä? Koska symboleihin osallistumisen kieltäjien tärkein argumentti uskollisille kristityille, joilla on maallinen toivo, on, että he eivät ole osa « uutta liittoa » eivätkä edes hengellistä Israelia. Mutta pääsiäisen mallin mukaan ei-israelilaiset voisivat viettää pääsiäistä… Mitä ympärileikkauksen hengellinen merkitys edustaa? Kuuliaisuus Jumalalle (5. Mooseksen 10:16; Roomalaisille 2:25-29). Hengellinen ympärileikkaamattomuus edustaa tottelemattomuutta Jumalaa ja Kristusta kohtaan (Apostolien teot 7:51-53). Vastaus on yksityiskohtainen alla.
Riippuuko leipään ja viinimaljaan osallistuminen taivaallisesta vai maallisesta toivosta? Jos nämä kaksi toivoa todistetaan yleisesti lukemalla kaikki Kristuksen, apostolien ja jopa heidän aikalaistensa lausunnot, ymmärrämme, että niitä ei ole dogmatisoitu tai suoraan mainittu Raamatussa. Esimerkiksi Jeesus Kristus puhui usein iankaikkisesta elämästä tekemättä eroa taivaallisen ja maallisen toivon välillä (Matteus 19:16,29; 25:46; Markus 10:17,30; Johannes 3:15,16, 36; 4:14, 35;5:24,28,29 (puhuessaan ylösnousemuksesta, hän ei edes mainitse, että se tulee olemaan maallista (vaikka se olisi)), 39;6:27,40, 47.54 (on monia muita viittauksia jossa Jeesus Kristus ei tee eroa iankaikkisen elämän välillä taivaassa vai maan päällä)). Siksi näitä kahta toivoa ei pitäisi « dogmatisoida » eivätkä ne saa tehdä eroa kristittyjen välillä muistomerkin viettämisen yhteydessä. Ja tietysti näiden kahden toivon alistamisella leivän ja maljan nauttimiseen osallistumiselle ei ole mitään raamatullista perustaa.
Lopuksi, Johanneksen luvun 10:n yhteydessä sanominen, että kristityt, joilla on maallinen toivo, olisivat « muita lampaita », eivät osa uutta liittoa, on täysin irrallaan koko tämän saman luvun kontekstista. Kun luet artikkelin (alla) « Toiset lampaat », joka tarkastelee huolellisesti Kristuksen kontekstia ja kuvia, luvussa Joh. 10, huomaat, että hän ei puhu liitoista, vaan todellisen messiaan identiteetistä. « Toiset lampaat » ovat ei-juutalaisia kristittyjä. Joh. 10 ja 1 Korinttolaisille 11 ei kiellä uskollisia kristittyjä, joilla on toivo ikuisesta elämästä maan päällä ja joilla on hengellinen sydämen ympärileikkaus, nauttimasta leipää ja muistoviinin maljaa.
Veljellisesti Kristuksessa.
***
Juutalainen pääsiäinen on Kristuksen kuoleman muistomallin malli: « Ne ovat tulevan varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle » (Kolossalaisille 2:17). « Sillä koska Laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asioiden todellista olemusta » (Heprealaisille 10:1).
Vain ympärileikattu voisi juhlia pääsiäistä: « Ja mikäli joku muukalaisasukas asustaa luonanne ja todella haluaa viettää pesahia Jehovan kunniaksi, ympärileikattakoon jokainen hänelle kuuluva miespuolinen. Vasta sitten hän saa lähestyä viettämään sitä, ja hänen on tultava maan syntyperäisen asukkaan kaltaiseksi. Mutta kukaan ympärileikkaamaton mies ei saa syödä siitä » (2. Mooseksen kirja 12:48).
Kristityillä ei ole enää fyysisen ympärileikkauksen velvoitetta, vaan se on korvattu sydämen hengellisen ympärileikkauksella: « Ja teidän on ympärileikattava sydämenne esinahka, ettekä saa enää jäykistää niskaanne » (5. Mooseksen kirja 10 :16).
Apostoli Paavali antaa tarkan määritelmän sydämen hengellisen ympärileikkauksen:
« Ympärileikkauksestahan on hyötyä vain jos noudatat lakia, mutta jos olet lainrikkoja, niin ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton pitää Lain vanhurskaat vaatimukset, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa lueta ympärileikkaukseksi? Ja panemalla Lain täytäntöön luonnostaan ympärileikkaamaton tuomitsee sinut, joka sen kirjoitetun lakikokoelman ja ympärileikkauksen mukaan olet lainrikkoja. Sillä ei se ole juutalainen, joka on sellainen ulkonaisesti, eikä ympärileikkaus ole se, mikä on ulkonaisesti lihassa, vaan se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta. Hänen kiitoksensa ei tule ihmisiltä, vaan Jumalalta » (Roomalaisille 2:25-29). Sydän hengellinen ympärileikkaus edustaa kuuliaisuutta Jumalalle ja Hänen Pojalleen Jeesukselle. Se edustaa uskoa Kristuksen uhraukseen syntien anteeksisaamiseksi.
Sydän henkinen ympärileikkaamattomuus on tottelemattomuus Jumalan ja hänen Pojan Jeesuksen Kristuksen tahdosta. Se edustaa uskon puutetta Kristuksen uhriin : « Uppiniskaiset ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te olette vastustamassa pyhää henkeä; niin kuin teidän esi-isänne, niin tekin. Ketä profeetoista teidän esi-isänne eivät vainonneet? Hehän tappoivat ne, jotka ilmoittivat etukäteen sen Vanhurskaan tulosta, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te olette nyt tulleet, te, jotka saitte Lain enkelien välittämänä mutta ette ole sitä pitäneet » (Apostolien teot 7:51-53).
Kristityt, riippumatta hänen toivostaan (taivaallisella tai maallisen), täytyy olla sydämen ympärileikkaus osallistumaan Kristuksen kuoleman muistoksi: « Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tarkan tutkistelun jälkeen ja niin syököön leivästä ja juokoon maljasta » (1. Korinttilaisille 11:28).
Itsehyväksyminen on seurausta omantunnon tutkimisesta, jos näemme, onko meillä hyvää käyttäytymistä Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä. Pure tietoisuus Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen edessä edustaa sydämen ympärileikkausta, joka on välttämätöntä osallistua Kristuksen kuoleman muistoksi.
Jeesus Kristus kehottaa uskollisia kristittyjä symbolisesti syömään Häntä saadakseen iankaikkisen elämän:
”Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti; ja todellakin se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.”Sen tähden juutalaiset alkoivat kiistellä keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Totta totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä; sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, pysyy minun yhteydessäni*, ja minä pysyn hänen yhteydessään. Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut ja minä elän Isän takia, niin myös se, joka syö minua, tulee elämään minun takiani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole niin kuin silloin, kun teidän esi-isänne söivät ja silti kuolivat. Joka syö tätä leipää, tulee elämään ikuisesti.” (Johannes 6:48-58).
Jeesus Kristus tekee selväksi, että joka ei tee sitä, ei ole iankaikkista elämää: ”Niinpä Jeesus sanoi heille: ”Totta totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne”” (Johannes 6:53).
Uskolliset kristityt, heidän kristillisen toivonsa (taivaan tai maallisen), täytyy ottaa leipää ja juoda cup muistomerkin aikana saadakseen iankaikkisen elämän: ”Niin kuin Isä, joka elää, on lähettänyt minut ja minä elän Isän takia, niin myös se, joka syö minua, tulee elämään minun takiani” (Johannes 6:57).
Vain uskolliset kristityt kokoontuvat « veljien » kesken Kristuksen kuoleman muistoksi: ”Kun siis, veljeni, kokoonnutte syömään sitä, odottakaa toisianne” (1. Korinttilaisille 11:33).
Jos haluat osallistua Kristuksen kuoleman muistamiseen ja et ole kristittyjä, sinun täytyy kastaa, haluaa vilpittömästi noudattaa Kristuksen käskyjä: « Menkää siksi ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Kastakaa heidät Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Muistakaa, että minä olen teidän kanssanne joka päivä tämän aikakauden päättymiseen asti » (Matteus 28:19,20).
Kuinka juhlia Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa?
« Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni »
(Luuk. 22:19)
Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistaminen on juhlittava samalla tavalla kuin pääsiäinen, uskollisten kristittyjen, seurakunta tai perheen välillä (2. Mooseksen 12:48, Heprealaisille 10: 1, Kolossalaisille 2:17, 1. Korinttilaisille 11:33). Pääsiäisjuhlan jälkeen Jeesus Kristus asetti mallin hänen kuolemansa muistamisen tulevaisuudesta (Luuk. 22: 12-18). He ovat näissä raamatullisissa kappaleissa, evankeliumeissa:
– Matteus 26: 17-35.
– Mark 14: 12-31.
– Luukas 22: 7-38.
– Johannes 13–17.
Pääsiäisjuhlan jälkeen Jeesus Kristus korvasi tämän seremonian toisen kanssa: Kristuksen kuoleman muistoksi (Johannes 1: 29-36, Kolossalaisille 2: 17, Heprealaisille 10: 1).
Tämän siirtymisen aikana Jeesus Kristus pesi 12 apostolin jalkoja. Se oli esimerkki opetuksesta: olla nöyrä toisilleen (Johannes 13: 4-20). Tätä tapahtumaa ei kuitenkaan pidä pitää rituaalina käytännössä ennen muistoa (vertaa Johannes 13:10 ja Matteus 15: 1-11). Tarina kertoo kuitenkin meille, että sen jälkeen Jeesus Kristus « laittaa päällisiin vaatteisiinsa ». Siksi meidän on oltava asianmukaisesti pukeutuneita (Johannes 13: 10a, 12). Hänen kuolemansa paikassa, Jeesus Kristus, sotilaat ottivat pois vaatteet, joita hän käytti tänä iltana. Johannes 19: 23,24 kertomus kertoo meille, että Jeesus Kristus käytti « He ottivat myös alimmaisen vaatteen, mutta alimmainen vaate oli saumaton, koska se oli kudottu yhtenä kappaleena ». Jeesus Kristus käytti laadukkaita vaatteita, jotka olivat juhlallisuuden tärkeyden mukaisia. Ilman kirjoittamattomia sääntöjä Raamatussa käytämme hyvää harkintaa siitä, miten pukeutua (Hepr. 5:14).
Jeesus Kristus hylkäsi petturin Juudas Iskariotin. Tämä osoittaa, että tämä seremonia on juhlittava vain uskollisten kristittyjen välillä (Matteus 26: 20-25, Markus 14: 17-21, Johannes 13: 21-30, Luukan tarina ei ole aina kronologinen, vaan « a looginen järjestys « (Vertaa Luukas 22: 19-23 ja Luukas 1: 3 « alusta alkaen kirjoittaaksesi ne loogisessa järjestyksessä » 1 Korinttilaisille 11: 28,33)).
Muistoseremoniaa kuvataan hyvin yksinkertaisella tavalla: « Kun he jatkoivat syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään rukouksen hän taittoi sen, antoi opetuslapsille ja sanoi: ”Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.” Hän otti myös maljan, kiitti Jumalaa ja antoi sen heille ja sanoi: ”Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi. Mutta minä sanon teille: en missään tapauksessa enää juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljymäelle » (Matteus 26: 26-30). Jeesus Kristus selitti tämän juhlan syyn, hänen uhrinsa merkityksen, mitä happamatonta leipää edustaa, hänen ruumiinsa symboli ilman syntiä, ja kupin viiniä, hänen verta. Hän pyysi, että hänen opetuslapsensa juhlistaisivat kuolemansa muistoa joka vuosi Nisanin 14. nisan (juutalainen kalenterikuukausi) (Luukas 22:19).
Johanneksen evankeliumi ilmoittaa meille Kristuksen opetuksesta tämän seremonia jälkeen, luultavasti Johanneksen 13:31 ja Johannes 16:30 välisenä aikana. Sen jälkeen Jeesus Kristus rukoili Isää kohtaan Johanneksen luvun 17 mukaan. Matteus 26:30 ilmoittaa meille: « Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljymäelle ». On todennäköistä, että ylistyslaulu tapahtui Jeesuksen Kristuksen rukouksen jälkeen.
Miten edetä?
Meidän on noudatettava Kristuksen mallia. Juhlan pitää järjestää yksi henkilö, vanhin, pastori, kristillisen seurakunnan pappi. Jos juhla järjestetään perheessä, se on kristillisen perheen pää, joka juhlii sitä. Jos ei ole ketään, kristillinen sisar, joka järjestää seremonian, olisi valittava uskollisista vanhoista naisista (Titus 2: 3). Hänen täytyy peittää päänsä (1. Korinttilaisille 11: 2-6).
Se, joka järjestää seremonian, päättää Raamatun opetuksen tässä tilanteessa evankeliumin tarinan pohjalta, ehkä lukemalla ne kommentoimalla niitä. Lopullinen rukous, joka on osoitettu Jehovalle Jumalalle, julistetaan. Sen jälkeen ylistyksiä voidaan laulaa Jehovalle Jumalalle ja kunnioittaa hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Leivän osalta ei mainita sellaista viljaa, jota on kuitenkin tehtävä ilman hiivaa (happamaton leipä). Viinin osalta joissakin maissa on mahdollista, että uskolliset kristityt eivät voi saada sitä. Tässä poikkeustapauksessa vanhimmat päättävät, miten se korvataan sopivimmalla tavalla Raamatun perusteella (Johannes 19:34). Jeesus Kristus on osoittanut, että tietyissä poikkeustilanteissa voidaan tehdä poikkeuksellisia päätöksiä ja että Jumalan armoa sovelletaan tässä tilanteessa (Matteus 12: 1-8).
Raamatussa ei ole kirjoitettu mitään seremonian tarkasta kestosta. Ainoa tärkeä Raamatun kohta seremonian ajoituksesta on seuraava: Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa on juhlittu ”kahden illan välillä”: Auringonlaskun jälkeen 13-14 « Nisan » ja ennen Sunrise. Joh. 13: 30 kertoo meille, että kun Juudas Iskariot lähti pian ennen juhlia, « Oli yö » (2. Mooseksen 12: 6).
Jehova Jumala oli asettanut tämän lain Raamatun pääsiäispäivään: « Pesah-juhlan uhrista ei saa jäädä mitään yön yli aamuun saakka » (2. Mooseksen 34:25). Miksi? Kristuksen, Jumalan Karitsan, kuolema annettiin « tuomiolla », myös kahden illan välisenä aikana, ennen aamua: « Silloin ylimmäinen pappi repäisi päällysvaatteensa ja sanoi: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Nyt olette kuulleet jumalanpilkan! Mitä mieltä olette?” He vastasivat: ”Hän ansaitsee kuoleman.” (…) Samassa kiekui kukko. Silloin Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: ”Ennen kuin kukko kiekuu, sinä kiellät minut kolmesti.” » (Matteus 26: 65-75; Psalm. 94: 20 « vaikeuksia lain varjolla »; Johannes 1: 29-36; Kolossilaiset 2:17 Heprealaiset 10: 1). Jumala siunaa koko maailman uskollisia kristittyjä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, aamen.
***
Toiset lampaat
« Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta. Nekin minun täytyy tuoda sisään, ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Näin tulee olemaan yksi lauma, yksi paimen »
(Johannes 10:16)
Johanneksen 10:1-16:n huolellinen lukeminen paljastaa, että keskeinen teema on Messiaan tunnistaminen opetuslastensa, lampaiden, todelliseksi paimeneksi.
Johanneksen 10:1:ssä ja 10:16:ssa on kirjoitettu: « Minä todella vakuutan teille: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja ryöstäjä. (…) Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta. Nekin minun täytyy tuoda sisään, ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Näin tulee olemaan yksi lauma, yksi paimen ». Tämä « aita » edustaa aluetta, jolla Jeesus Kristus saarnasi, Israelin kansaa, Mooseksen lain yhteydessä: « Jeesus lähetti matkaan nämä 12 ja antoi heille seuraavat ohjeet: ”Älkää lähtekö tielle, joka vie muiden kansojen luo, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin vaan menkää sen sijaan Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo » (Matteus 10:5,6). « Hän vastasi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo” » (Matteus 15:24).
Johanneksen 10:1-6:ssa on kirjoitettu, että Jeesus Kristus ilmestyi aitauksen portin eteen. Tämä tapahtui hänen kasteensa aikana. « Portinvartija » oli Johannes Kastaja (Matteus 3:13). Kastamalla Jeesuksen, josta tuli Kristus, Johannes Kastaja avasi oven hänelle ja todisti, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Karitsa: « Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan häntä kohti ja sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka poistaa maailman synnin! » » (Johannes 1:29-36).
Johanneksen 10:7-15:ssä pysytellen samassa messiaanisessa teemassa Jeesus Kristus käyttää toista esimerkkiä nimeämällä itsensä « portiksi », ainoaksi pääsypaikaksi samalla tavalla kuin Johannes 14:6: « Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani » ». Aiheen pääteema on aina Jeesus Kristus Messiaana. Saman kohdan jakeesta 9 (hän muuttaa kuvauksen toisen kerran) hän nimeää itsensä paimeneksi, joka laiduntaa lampaitaan laittamalla ne « sisään tai ulos » ruokkimaan niitä. Opetus keskittyy sekä häneen että siihen, miten hänen on huolehdittava lampaistaan. Jeesus Kristus nimeää itsensä erinomaiseksi paimeneksi, joka antaa henkensä opetuslastensa puolesta ja joka rakastaa lampaitaan (toisin kuin palkattu paimen, joka ei vaaranna henkensä lammasten vuoksi, jotka eivät kuulu hänelle). Jälleen Kristuksen opetuksen keskiössä on hän itse paimenena, joka uhraa itsensä lampaidensa edestä (Matteus 20:28).
Johannes 10:16-18: « Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta. Nekin minun täytyy tuoda sisään, ja ne kuuntelevat minun ääntäni. Näin tulee olemaan yksi lauma, yksi paimen. Isä rakastaa minua, koska minä annan elämäni, jotta saisin sen takaisin. Kukaan ei ota sitä minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin. Tämän käskyn olen saanut Isältäni ».
Lukemalla nämä jakeet, ottaen huomioon edellisten jakeiden konteksti, Jeesus Kristus ilmoittaa tuolloin vallankumouksellisen ajatuksen, että hän uhraisi henkensä ei vain juutalaisten opetuslastensa hyväksi, vaan myös muiden opetuslasten hyväksi, jotka eivät olla osa Israelia. Todiste on, että viimeinen käsky, jonka hän antaa opetuslapsilleen saarnaamisesta, on tämä: « Te saatte kuitenkin voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa+ ja aina maan ääriin asti » (Apostolien teot 1:8). Juuri Korneliuksen kasteessa Kristuksen sanat Johannes 10:16:ssa alkavat toteutua (katso historiallinen kertomus Apostolien tekojen luvusta 10).
Siten Johanneksen 10:16:n « muut lampaat » koskevat ei-juutalaisia kristittyjä lihassa. Johanneksen 10:16-18:ssa se kuvaa ykseyttä lampaiden kuuliaisuudessa Paimenelle Jeesukselle Kristukselle. Hän puhui myös kaikista opetuslapsistaan hänen aikanaan « pienenä laumana »: « Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne haluaa antaa teille valtakunnan » (Luukas 12:32). Vuoden 33 helluntaina Kristuksen opetuslapsia oli vain 120 (Apostolien teot 1:15). Apostolien tekojen kertomuksen jatkosta voimme lukea, että heidän lukumääränsä nousee muutamaan tuhanteen (Apostolien teot 2:41 (3000 sielua); Apostolien teot 4:4 (5000)). Oli miten oli, uudet kristityt edustivatpa Kristuksen aikana, kuten apostolien aikana, « pientä laumaa » suhteessa Israelin kansan väestöön ja sitten kaikkiin muihin maan kansoihin.
Pysykäämme yhtenäisinä, kuten Kristus pyysi Isäänsä
« En pyydä vain heidän puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa perusteella. Näin he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, ja hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut » (Johannes 17:20,21).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
Raamattu on Jumalan sana, joka ohjaa askeleitamme ja neuvoo meitä päivittäisissä päätöksissämme. Kuten tässä psalmissa on kirjoitettu, Hänen Sanansa voi olla jalkojeni ja päätöstemme lamppu.
Raamattu on avoin kirje miehille, naisille ja lapsille, Jumalan inspiroima. Hän on armollinen; hän haluaa meidän onnemme. Lukemalla Sananlaskujen, Saarnaajan tai Vuorisaarnan kirjoja (Matteuksen evankeliumissa, luvut 5–7) löydämme Kristukselta neuvoja hyvien suhteiden ylläpitämiseen Jumalaan ja lähimmäiseemme, joka voi olla isä, äiti, lapsi tai muita ihmisiä. Oppimalla näitä Raamatun kirjoissa ja kirjeissä, kuten apostoli Paavalin, Pietarin, Johanneksen sekä opetuslasten Jaakobin ja Juudaksen (Jeesuksen velipuolet) kirjeissä, Sananlaskuissa kirjoitettuja neuvoja, kasvamme jatkuvasti viisaudessa sekä Jumalan edessä että ihmisten keskuudessa soveltamalla niitä käytäntöön.
Tämä psalmi toteaa, että Jumalan sana, Raamattu, voi olla valo polullemme, eli elämämme suurille hengellisille suunnille. Jeesus Kristus näytti toivon kannalta tärkeimmän suunnan, iankaikkisen elämän saavuttamisen: « Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt » (Joh. 17:3). Jumalan Poika puhui ylösnousemustoivosta ja jopa herätti useita ihmisiä palvelutyönsä aikana. Näyttävin ylösnousemus oli hänen ystävänsä Lasaruksen ylösnousemus, joka oli ollut kuolleena kolme päivää, kuten Johanneksen evankeliumissa kerrotaan (11:34-44).
Tämä Raamattu-verkkosivusto sisältää useita raamatunartikkeleita valitsemallasi kielellä. Englanniksi, espanjaksi, portugaliksi ja ranskaksi on kuitenkin saatavilla kymmeniä opettavaisia raamatunartikkeleita, jotka on suunniteltu kannustamaan sinua lukemaan Raamattua, ymmärtämään sitä ja soveltamaan sitä käytäntöön tavoitteenasi (tai jatkamaan) onnellinen elämä uskossa iankaikkisen elämän toivoon (Joh. 3:16, 36). Sinulla on verkossa oleva Raamattu, ja linkit näihin artikkeleihin ovat sivun alareunassa (kirjoitettu englanniksi. Voit käyttää Google Kääntäjää automaattiseen käännökseen).
Lue Raamattua päivittäin. Tämä sisältö sisältää opettavaisia raamatunartikkeleita englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi (käytä Google Kääntäjää valitaksesi yhden näistä kielistä sekä haluamasi kielen ymmärtääksesi näiden artikkelien sisällön).
